Riku Pajaria on turha yrittää huijata, sillä taikuri tuntee jo yhden kortin puuttumisen korttipakasta. – Tai jos huijaa taikuria, niin me huijaamme takaisin, hän virnistää.
Pitkähermoinen huijari uskoo taikuuteen
17.04. 18:32
Tiedät varmaan, mistä Egypti on tunnettu, mikkeliläinen taikuri Riku Pajari kysyy.
Toimittaja mutisee jotakin pyramideista ja niiden hautakammioista.
Aivan oikein, nuori mies myhäilee ja kertoo tyhjän korttipakkakotelon olevan nyt hautakammio.
Muutaman liikkeen jälkeen käy ilmi, että korttipakan kuningattaret ovat järjestyneet oudolla tavalla, vaikka ne vielä äsken olivat aivan sikin sokin korttipakassa. Ja tyhjään hautakammioonkin on jostain ilmestynyt juuri se oikea kortti.
Tämä taitaa olla sitä taikuutta, kun kuvaajakin unohtaa kuvata tempun aikana.
Pajari ei sahaa taikatempuissaan kauniita naisia poikki, eikä aio sitä koskaan tehdäkään.
Hänen lajinsa on lähitaikuus eli close-up. Siinä ollaan katsojaa lähellä ja välineinä käytetään pelikortteja, kolikoita, savukkeita – kaikenlaista, mikä käteen mahtuu.
– Pidän taikuudesta, johon on yhdistetty jokin tarina tai juoni. Niitä ei välttämättä ole isoissa lavatempuissa.
– Sitä paitsi se sahaustemppu on jo lähinnä vitsi taikuripiireissä, Pajari paljastaa.
Se on jopa niin suuri vitsi, että Pajari suostuu paljastamaan pienen kärttämisen jälkeen toimittajalle sen salaisuuden. Sen sijaan vääntyvien lusikoiden niksiä hän ei kerro.
Temppujen salaaminen ei sinänsä ole taikureiden elinehto.
– Iso osa taikureista kertoo, miten jokin juttu tehdään. Tosin osa sanoo, ettei sitä temppua saa kuitenkaan esittää. Osa taas näyttää toisille taikureille vain niin vaikeita temppuja, että niitä on melkein mahdoton hoksata.
Uusien temppujen harjoittelemiseen kuluu aikaa pienestä hetkestä useita päiviä tai jopa viikkoa. Pienet temput yhdistämällä syntyy niin kutsuttu rutiini eli lyhyt esitys.
Pajarialoitti taikatemppujen harjoittelemisen pari vuotta sitten, kun pokerin pelaaminen ja pelimerkeillä sorminäppäryyden treenaaminen alkoi kyllästyttää.
Päivittäinen harjoittelu on tuottanut tulosta, sillä reilu viikko sitten hän osallistui ensimmäisen kerran taikureiden SM-kisoihin ja tuloksena oli viides sija.
Tulevaisuudessa hän haluaisi olla ammattitaikuri. Sen saavuttaakseen on tehtävä lujasti töitä.
– Pitää olla suuri halu oppia ja harjoitella. Kaikkea ei saa heti, vaan pitää olla kärsivällisyyttä, Pajari tietää.
Taikuudessa on ripaus myös välineurheilun makua, sillä huoltoaseman alennuslaarista ostetulla korttipakalla temput eivät välttämättä suju. Korttipakkojakin kuluu vähintään pari kappaletta kuukaudessa.
Voiko taikuri itse uskoa taikuuteen, kun temput ovat vain sarja teknisiä liikkeitä?
– Tietysti. Taikurin esittämästä tempusta tulee taikuutta, kun katsoja kokee sen tempun taikuudeksi. Sitä ennen se on vain tempun esittämistä.
