Leikitäänkö sotaa

01.02. 23:07

Mikkelin teatterin isolla näyttämöllä nähtiin mielenkiintoinen kokoonpano kolmen teatteriryhmän tavasta käsitellä sotateemaa. Maaginen kolme koski myös esitysajan pituutta minuuteissa ja näyttelijöitten lukua lavalla.

Johan Ludvig Runebergin runokokoelma on ajankohtainen, koska Suomen sodasta on kulunut 200 vuotta ja kansallisklassikon runoista on hiljattain tehty uusi, päivitetympi suomennos.

Lapin ylioppilasteatterin tulkinta oli riemukas ja oivaltava. Esitystä sopii hyvin symbolisoimaan sotilasnimi Munster. Se tarkoittaa ”ilomielin”, ja sen niminen henkilö nähdään ensimmäisenä papan ja pojan eräretken muisteloissa lavalla.

Iloista mieltä riitti esityksessä sotapäällikkö Sandelsin syöminkeihin ja pöljän Sven Tuuvan yksintaisteluihin. Kunnon rakkaustarina lotan kanssa nähtiin myös. Poika puhui runorytmissä ja kuljetti näin tarinaa kohtauksesta toiseen.

Ykspihlajan Työväen Näyttämö oli dramatisoinut runoelman Pilven veikosta. Siinä oli tunnelma täysin toisenlainen, hitaampi, satumainen ja poeettinen. Jotenkin tämä esitys jäi vaisummaksi kuin muut kaksi. Räväkällä näytelmällä on helpompi täyttää iso näyttämö.

Tarinan tiivistäminen olisi tehnyt Pilven veljestä nautittavamman, mutta kokonaisuutena se osoitti ehkä enemmän kunnioitusta sotasankareille ja klassiselle kirjallisuudelle sellaisenaan.

Sotamies Sven Tuuva tavattiin Legioonateatterin osuudessakin. Nyt taustalla olivat hauskasti kannustamassa urheiluselostaja ja yleisön edustaja. Sotilaat skoolasivat lotta Svärdin kanssa, sotamarsalkka otti vastaan ohimarssin ja sotilaspoika muisteli isäänsä.

Esitys oli hyvinkin monipuolinen. Monella kohtauksella hauskutettiin yleisöä, mutta välillä oli totisia nuotteja ja runokieltäkin käytettiin. Kehyksenä oleva vaarin kertomus laajensi sotateeman lähemmäs nykyaikaa.

Kolmen teatteriryhmän tulkintojen yhteisvoimin syntyi mielenkiintoinen kooste sodan monista kasvoista.

Ilona Kolberg

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu

Error processing SSI file