20.04.2010 11:00
William Shakespeare: Windsorin iloiset rouvat. Pitäjänäyttämö Mikkelin kansalaisopiston juhlasalissa 15. 4. Ohjaaja Seppo Luhtala.
Klassikkokomedian hulppean hauskassa tarinassa siveät porvarisrouvat huiputtavat ahnetta rietasta ritaria. Neuvokkaiden naisten yhteistyönä paha saa palkkansa ja katsoja treenata naurunnystyröitään.
Monien kommervenkkien jälkeen itserakas möhömaha Falstaff pääty rouva Joen buduaarin sijasta pyykkikoriin ja siitä jokeen. Juoni on yksinkertainen ja yleisön naurattaminen onnistuu Pitäjänäyttämön näyttelijäkonkareilta hyvin.
Vaikeus on siinä, että näytelmän sukkela teksti on täynnä monenlaista kielellistä leikittelyä ja viitteitä. Arkikielestä poikkeavat repliikit elävät joskus ihan omaa elämäänsä eivätkä verso konkreettisesta toiminnasta.
Tekstin pituudesta ja rönsyilevyydestä tulikin ensi-illan koetinkivi. Erityisesti toisessa osassa näyttelijöiden väsymisen myötä repliikit alkoivat unohtua. Ehkä olisi kannattanut lyhentää ja tiivistä näytelmää harrastajille sopivammaksi. Toisaalta Kersti Juvan käännös on niin hyvä, ettei siihen raaskisi saksia käyttää.
Shakespearen komedioiden viettelys on nopeissa vaihdoissa, jotka vaativat tarkkuutta ja sujuvuutta. Aina tullaan ja mennään eri suunnista, keikistellään vähän ja taas tilanne vaihtuu. Ohjaajan näkemys olikin tällaista tyhjällä näyttämöllä nopeasti uusien tilanteiden luomista ihan kuin tyhjästä.
Kaikki on siis näyttelijöiden varassa. Monenlaista herkkua tarjoavat Veli Huopalainen Falstaffina, Tuulikki Nurmi ja Elvi Vahvaselkä kostonhimoisina rouvina ja Sari Paajanen epäsovinnaisena pappina. Nuori Henri Iltanen pärjäsi kolmessa, Laura Koivula ja Tuija Hämäläinen kahdessa eri roolissa. Marja Siiskonen, Tanja Laitinen ja Erkki Mantovaara täydensivät monipuolista henkilögalleriaa. Eniten riemastutti Tuija Turunen naittajamatami Vikkelänä.
Mielestäni kokonaisuutena onnistuttiin hyviin. Esitys pysyi hyvin kasassa, vauhtia ja ilottelua riitti.
Nykyaikana kun ammattiteatterit säätävät ohjelmistonkin osalta säkkiä suuta myöten, jäävät klassikkodraaman helmet yhä enemmän harrastajien innokkuuden varaan. Hyvä näin, taide kuulu kaikille.
Ilona Kolberg
