Vera Kiiskinen ja Ilkka Koivula ovat uudet Elina ja Akseli.
05.12.2009 22:35 | Päivitetty 05.12.2009 22:50
Täällä Pohjantähden alla. (2009. 193 min. K13). Ohjaus ja tuotanto: Timo Koivusalo. Käsikirjoitus: Timo Koivusalo Väinö Linnan romaanin pohjalta. Kuvaus: Pertti Mutanen. Leikkaus: Koivusalo, Jyrki Luukko. Pääosissa: Ilkka Koivula, Vera Kiiskinen, Risto Tuorila, Hannu-Pekka Björkman, Ritva Jalonen, Jonna Järnefelt, Mikko Nousiainen, Sulevi Peltola, Esko Roine, Tomi Salmela.
Timo Koivusalon ilmoittaessa seuraavaksi ohjaustyökseen Täällä Pohjantähden alla, monen mielessä kävi sama kysymys kuin Rauni Mollbergin kertoessa filmaavansa uudelleen Tuntemattoman sotilaan: miksi? Varsinkin kun molemmat Väinö Linnan romaanifilmatisoinnit olivat muuranneet murentumattoman kivijalan identiteettiimme ja jättäneet perusgraniittiin hakatut henkilöhahmot kansallisgalleriaamme.
Tuntemattomassa sekä käsikirjoituksen osallistunut Linna että Mollberg halusivat Laineen rooleihinsa yli-ikäisiin henkilöhahmoihin nuorennusleikkauksen. Kyseessähän oli myös kuvaus nuoruuden riistosta. Koivusalo puolestaan kertoo päivityksessään halunneensa tuoda historian ja Linnan henkilöhahmot lähemmäksi ihmistä, iholle niin, että heidän kohtalonsa koskettavat. Tässä hän pitkälti onnistuukin, mutta sitä sydänalaa kouraisevaa tunnetta jää kaipaamaan.
Koskelan torppariperheen tarina piirtää draaman kaaren 1800-luvun lopusta sisällissotaan. Alussa on suo, jonka Jussi Antinpoika (Tuorila) lunastaa Pentinkulman kylän kirkkoherralta. Sitten tulee kuokka, jolla Jussi raivaa hämäläisen suon viljelyskelpoiseksi. Koskelan torppaan syntyy kolme poikaa, joista vanhin ja vakavin, uppiniskainen Akseli (Koivula) nousee päähenkilöksi.
Vihanpito maanomistajien ja työläisten välillä kärjistyy sisällissodaksi, johon Pentinkulmakin revitään mukaan. Pentinkulma ihmisineen on kuten Suomi pienoiskoossa. Huonosti organisoitu kansannousu kääntyy työväen henkiinjäämistaisteluksi.
Koivusalo nostaa Akseli Koskelan tarinan päähenkilöksi. Hänen kauttaan, armottomissa lähikuvissa, sisällissota kärsimyksineen saa kasvot. Kansaamme kahtia repivään sotaan edetään pikamarssia, teini-ikäisestä Akselista kasvaa äkkiä yli nelikymppinen, tuima, luokkatietoinen mies. Eikä sota ole hyvien ja pahojen, vaan aatteiden taisto.
Keskeisiä rooleja on kolmisenkymmentä. Näistä erottuvat edellisten lisäksi Heikki Nousiaisen pasifisti räätäli Halme ja Björkmanin kirkkoherra Salpakari.
Linnan romaanin turhankin tasaisen kuvituksen kulminaatiokohta on Laurilan (Salmela) häätö. Tämä tuo kasvavine luokkaeroineen elokuvan suoraan nykyaikaan. Isännät ovat vaihtuneet kasvottomiksi, ylikansallisiksi yhtiöiksi, jotka sanovat torppareitaan säälittä irti. Erona on se, että torppareilta on viety aseet, ulosmarssit ovat vain paukkupatruunoita.
* * *
Ari Tiippana
