U2:n 360° -kiertueen valtava lavarakennelma on nähtävyys sinänsä.
21.08.2010 20:27 | Päivitetty 23.08.2010 16:17
Massiivista, hurmoksellista ja paatoksellista. U2 räjäytti viikonloppuna ilmoille todellisen spektaakkelin, joka muistutti välillä enemmän herättäjäjuhlia kuin rock-konserttia.
360° -kiertue viipyi Helsingissä kaksi päivää. Perjantainen show lähti käyntiin nihkeästi, kun lavamanageri ilmoitti bändin telkkarin olevan rikki. Jättimäistä hunajakennoa muistuttuvaa, lavan keskiosan ympäröivää videotaulua korjattiin yleisön tunnelmoidessa meksikolaisilla aalloilla.
Puolen tunnin jälkeen spektaakkeli lopulta alkoi Return Of The Stingray Guitarin jyrinällä Bonon kiertäessä pyöreän lavan ulkokehää.
Telkkaria ei valitettavasti saatu konsertin aikana lopullisesti kuosiin. Kiertueen muilla keikoilla lukuisista osasista koostunut valtava videotaulu on levittäytynyt auki ja kiinni show’n tietyissä kohdissa. Tätä ei tällä kertaa nähty, mutta maailman suurin yhtye hoiti homman kotiin näyttävästi.
Rauhaa, rakkautta ja ihmisoikeuksia julistava solisti esittelee bändin jäsenet kuten itsensäkin, kolmannessa persoonassa. The Bono! Show on energinen ja yhtyeen nokkamies saa yleisön syömään kädestään.
Pääministeri Mari Kiviniemenkin tavannut Bono ylistää keikan alkupuolella suomalaisia niin, että korvia melkein punottaa. Onneksi hän myös myöntää itseironisesti nuoleskelevansa faniensa pehvoja.
U2:n omien biisien välissä Bono pyytää kuulijoita muun muassa rukoilemaan Burmassa poliittisena vankina elävän Aung San Suu kyin puolesta. Mukaan on ympätty myös eteläafrikkalaisen arkkipiispa Desmond Tutun videoterveiset, jonka jälkeen Bono laulaa kristillisen Amazing Grace -hymnin.
Pakko siis todeta, että maailmaa vimmaisesti parantava Bono vetää välillä överiksi. Hillitymmin ja tyylikkäämmin yhteiskunnallista sanomaa levittää esimerkiksi Suomessa pari viikkoa sitten vieraillut Leonard Cohen.
Siinä missä 75-vuotias laulaja-runoilija riisuu lavalla nöyrästi hattunsa paljastaen harmaat hapsensa ja sisäisen karismansa, rock-evankelista Bono kurkistelee yleisöään värillisten lasiensa takaa ja pukee yllensä laserdiodein koristellun scifi-takin.
Kun avaruusalusta muistuttava massiivinen lavarakennelma puskee ilmoille savua ja kylpee värivalossa, selkäpiissä vihlaisee irrationaalinen pelko: kohta stadionin katto sulkeutuu ja Bono lennättää rakastamansa ihailijat siirtokuntaan kaukaiselle planeetalle.
Ei voi kieltää, etteikö U2:n musiikillinen ja visuaalinen anti olisi ollut karkkia kaikille aisteille. Kitaravirtuoosi The Edgen riffien tahdissa stadionia pyyhkivät spotit tekivät taatusti vaikutuksen jokaiseen paikallaolijaan. Komea oli myös Helsingin tummuvassa yössä kiiluva kännykkämeri, kun rock-pastori pyysi yleisöä muuttamaan kapuloillaan stadionin linnunradaksi Moments of Surrenderin soidessa. Muuta ei olisi tarvittu.
Mikko Kääriäinen
