Röyhkä vieraili jakamassa neuvoja Otavan opiston bändilinjalle viime viikolla. Kurssin lopuksi konsertoi muun muassa Ville Salosen bändi.
02.11.2009 16:06
Rock-lyriikka ei ole laulettua runoutta. Sillä on omat, runoudesta poikkeavat ehtonsa.
– Tavallinen runous on ladatumpaa kuin rock-lyriikka, jonka pitää olla yksinkertaista. Siinä pitää olla myös toistoa, jotakin, joka jää mieleen ja saa menemään levykauppaan, erittelee Kauko Röyhkä.
Rockissa sanoitukset ovat osa suurta kokonaisuutta, johon kuuluvat musiikin tyylilaji, esittäjän ikä ja sukupuoli, sekä tietysti musiikki.
Röyhkän mukaan rock-lyriikan kirjoittamista voi opettaa, kunhan muistaa yhteyden musiikkiin.
Siksi Otavan opiston bändilinjan kurssillakin ruodittiin kokonaisia kappaleita runoilun sijasta.
Erityisen tyytyväinen hän oli Vilmajuhani ja pitkät tukat-nimiseen bändiin.
– He ovat löytäneet lyhyessä ajassa oman soundinsa ja lauluntekijä on tosi lahjakas. Uskon, että he saisivat levytyssopimuksen.
Vilmajuhani on yhtä kuin Ville Salonen Huittisista. Hänellä on useita bändejä, tai oikeammin ”projekteja”, joissa hän vastaa kitaroinnin lisäksi laulusta ja sanoituksista.
Salosen mielestä sanoittaminen on biisien teossa vaikeinta, mutta helpottuu sen myötä mitä enemmän kirjoittaa.
– Englantia pitää viilata enemmän kieliopin takia. Suomeksi on helpompi kirjoittaa, mutta suomeksi saa helpommin itsensä nolattuakin, pohtii Salonen.
Salosen mielestä Hurriganesin Remu-englanti ei enää menisi läpi kansainvälisillä markkinoilla.
Konkari Röyhkä oli eri mieltä.
– Remun tyyli oli ehkä härski, mutta parempi sekin kuin vääntää Oxfordin englantia. Rokkia tämä vaan on.
Lue lisää tiistain Länsi-Savosta
