Äijäzumbaa
28.01. 01:07
Ikääntyminen ei näillä vuosilla tule yksin.
Kehossa vuosien kertyminen näkyy yhä herkemmin. Kroppa ei anna mitään anteeksi.
Jokainen olut näkyy vyötäröllä. Jenkkakahvojen häivytys vaatii hikeä, elastisuus ja maksimivoima tuntuvat uusiutumattomilta luonnonvaroilta.
Palautuminen hidastuu. Urheilusta ja joskus päätään nostavasta kankkusesta.
Kun neli-viisikymppiset kohtaavat, niin ensimmäisenä puhutaan vaivoista.
Hampaat murenevat, olkapäitä vihloo, ikänäkö rassaa eikä kusikaarikaan kauaksi kanna.
Tuli hiljan käytyä hammaslääkärin pakeilla. Viime vuonna lohjennut hammas rakennettiin uusiksi. Eikä ollut ensimmäinen projekti laatuaan. Vanhat paikat murenevat.
Niin, ei meikäläisen hampaissa ole muutenkaan paljoa kehumista. Sellaiset kahvin ja punaviinin kellastamat, joista muu perhe saa aina mehevän irvailun aikaiseksi.
Toisaalta kalusto on tehokas ase pelotella lapsia: Peskäähän hampaanne, jos ette tällaisia halua!
Kun itse on sitä ikäluokkaa, ettei harjaa ja Pepsodenttia kaivoveden kyytipojaksi pistetty, niin jälki oli sen mukaista. Ilman noita megakokoisia karkkipussejakin.
Kansakoulussa hoilattiin: ”Tiedän paikan armahan, hammaslääkäri Kaartisen. Siellä hampaat kiskotaan, tunkiolle viskotaan.”
Kyllä kävi pannuun se 70-luvun tv-mainos, jossa poika hihkuu iloissaan: ”Äiti, äiti, reikiä nolla!”.
No, hampaat kyllä pysyivät suussa, mutta kiitettävästi amalgaamia Kaartinen kitaan mätti komennolla ”Ja auuuki!”.
Onneksi eivät suussa ole sellaiset legot kuin Andy McCoylla pahimmillaan.
Myös olkapäät oikuttelevat. Pikkutakkiin on jo vaikea sujahtaa. Käsi vielä jotenkin nousee, kiitos kortisonipiikkien, fysioterapeuttien ja aktiivisen liikkumisen.
Moni ikätoveri sen sijaan on saanut puukosta. Leikkauspöydälläkin. Mutta ei olkapäistä ole tullut senkään jälkeen kunnon kalua.
Ja ikänäkö tuo omat rajoitteet. Kädet eivät kohta riitä lukemiseen. Ai, mitkä tuoteselosteet?
Kakkuloiden avulla ja kunnon valossa sentään voi erottaa muutakin kuin otsikot.
Toisaalta voi lohduttautua sillä, että keski-ikäiset nuortuvat henkisesti ja fyysisesti. Takavuosina nelikymppiset muistuttivat habitukseltaan vanhuksia. Nyt yli viisikymppiset vetelevät maratonia minkä moottoripyöräilyltään ehtivät.
Ilahduttavaa oli katsoa tiistain uutisista, kun yli 70-vuotiaat voimistelijaveteraanit seisoivat käsillään ja tekivät voltteja.
Eli vielä ei ole peliä menetetty.
Äijäzumba, täältä tullaan!
Ja siitä kaaren pituudesta. Pitäisiköhän siirtyä pitkiin kalsareihin?
Kimmo Halonen kimmo.halonen@lansi-savo.fi
