08.09.2010 02:03
Ulkopolitiikan suuren nimen Urho Kekkosen vuosipäivän vaiheilla tuntuu ulkosuhteisiin liittyvä yritteliäisyys virinneen monella taholla. Pääosin menestys on ollut vaatimatonta.
Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) teki viikonvaihteessa avauksen siitä, että Suomen tulisi pyrkiä rauhanturvaamisen suurvallaksi.
Vaikka Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen oli näkevinään Kiviniemen aatoksissa suoraa linjaa Kekkoseen, ei Kiviniemen avaus ole herättänyt laajaa innostusta.
Presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) saivat kumpikin aiheen kommentoida, ettei suurvallaksi voi noin vain ryhtyä.
Kivinimen epäonneksi rauhanturvateema oli sikäli kulunut, että samaan aiheeseen lähes samoin sanoin tarttui jo maaliskuussa oppositiojohtaja Jutta Urpilainen (sd.).
Suurta ulkopoliittista visionääriä ei tosin Urpilaisestakaan ole toistaiseksi kuoriutunut.
Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen on kulkenut viime vuodet voitosta voittoon. Ulkopolitiikka saattaa kuitenkin olla hänenkin heikko kohtansa.
Kokoomuksen ykkösmiehen Venäjä-puheet parin viikon takaa ovat tuoreessa muistissa. Varmasti Venäjän suurvalta-asemaa puntaroinut lausunto oli tarkoin harkittu, mutta oliko se myös viisas? Sitä voi todella miettiä.
Kataisen ja muiden nuorten puoluejohtajien kompurointi osoittaa, miten hankala sarka ulkopolitiikka on. Ulkopolitiikka ei ole poliitikoille vaaratonta puuhastelua.
Sen totesi vaikkapa Anneli Jäätteenmäki (kesk.), joka voitti vaalit osin ulkopoliittisin teemoin mutta kaatui Irakgateen istuttuaan pari kuukautta pääministerinä 2003.
Ulkopolitiikan hoito vaatii pitkää perehtyneisyyttä, jota viimeksi Suomen pääministereistä oli Paavo Lipposella (sd.). Hänen ulkopoliittinen harrastuksensa alkoikin jo 1960-luvulla.
Pääministerikaudellaan 1995 – 2003 Lipponen pystyi puhumaan vakuuttavasti kansainvälisillä areenoilla ja ottamaan todellista ulkopoliittista roolia myös tasavallan presidentin rinnalla.
Tulipa pääministeriksi Katainen, Kiviniemi tai Urpilainen, saamme maan johtoon ulkopoliittisen untuvikon.