Tappamisen kauppamiehet
06.10. 11:06
Koska pystyn katsomaan vain kahta tv-kanavaa kerrallaan (twin-toiminto), laskelmani viime viikonvaihteessa olivat epätarkkoja. Mutta kello kahteen mennessä aamuyöllä olin päässyt reilusti yli sataan ruumiiseen. Suuri osa ihmisistä ammuttiin, puukotettiin, tukehdutettiin tai hakattiin kuoliaaksi.
Osassa tv-sarjojen kohtauksista opetettiin tappamisen tekniikkaa yksityiskohtaisesti. Lähes kaikissa tapauksissa sain myös tunneterapiaa, havainnollista treenausta vihan ja raivon ihanuudesta.
Miten suloista onkaan kostaa, kun tuntee tulleensa väärin kohdelluksi! Miten mahtavaa on vastata loukkaukseen tai uhkaukseen painamalla liipaisinta. Kuinka palkitsevaa onkaan nähdä epämiellyttävän tyypin kuoleman hetki! Jos et usko, katso.
Menin elokuviin Helsingissä. Näytöksen alkamista odotellessani jäin ihmettelemään pelikonsolien äärelle kokoontunutta nuorisoa. Kuulin voimallista kannustusta, ilon kiljahduksia, pettyneitä karjahduksia. Astelin lähemmäksi saadakseni selville, mikä virikkeellinen toiminta saa aikaan näin hienon tunnelman.
– Tapa, tapa, tapa se!!!
Ruudulla eteni taistelupeli, joka näytti etenevän progressiivisesti; jos tapat tarpeeksi monta vihollista, pääset seuraavalle tasolle ja saat tappaa lisää. Peli näytti taitavasti tehdyltä. Ei kömpelöä animaatioita vaan todellisuuden tuntua, josta ei puuttunut paljon muuta kuin ruudin haju.
Hätkähdyttävää oli seurata pelaajan ja kannustavien katsojien hurmioituneita ilmeitä. Elämystä täydensi äänekäs anatomian luento, jossa tosin keskityttiin vain naisen yhden ruumiinosan nimen toisteluun. Opin sen.
En ole selaillut internetin väkivaltasivustoja, mutta tiedän ne äärettömiksi. Kaikkea on tarjolla vihan kylvöstä tappamisen ja tuhoamisen tekniikkojen yksityiskohtaiseen opiskeluun. Iltalehdestä sattui silmiin uutinen lasten nettipelistä, jossa tarjotaan kullanmurujemme iloksi mm. Kindergarten Killer -nimistä hauskuutta. Pelin esittelyssä opastetaan menemään sisälle lastentarhaan ja tappamaan ”ärsyttäviä pikkulapsia” ja tietysti myös opettajia.
Kauhajoen tapahtumien jälkeiset poliitikkojen lausunnot ovat nostaneet karvasveden kurkunpäähäni. Pitää selvittää, täytyy tutkia, on panostettava ”yhteisöllisyyteen”, sanovat nämä kaikkien alojen asiantuntijat. En ole kuullut yhdenkään heistä havainneen tätä vihan ja pahuuden koulutusjärjestelmää, sen syvyyttä, leveyttä ja ylivaltaa.
On pieni askel oikeaan suuntaan, että käsiaseiden hankkimista hiukan vaikeutetaan. On hyvä, että koulujen toiminnan kehittämiseen satsataan neljässä vuodessa peräti 80 miljoonaa. (Vertailun vuoksi: samaan aikaan Hornet-hävittäjiä remontoidaan 1 600 miljoonalla.) Mutta kaikki tähänastiset toimenpiteet väkivaltaa vastaan ovat pelkkää näpertelyä ja pelottava todiste päättäjien sokeudesta.
Viha myy, väkivalta ja pahuus ovat pörssikeinottelun ohella tämän ajan mahtavin business. Sanotaan ettei internetille voi mitään. Se on vale. Sulkea tätä itsensä perkeleen keksintöä ei voi, mutta verisaastan tarjoamista voi hillitä määrittelemällä se rikokseksi ihmis- ja yhteiskuntaa vastaan.
Mitä haittaa olisi siitä, että väkivallan opettajia ja siihen yllyttäjiä, näitä pahuuden kauppamiehiä rangaistaisiin? Olisiko yksilönvapauden liiallista rajoittamista, jos paha alkaisi saada palkkansa, jos väkivaltaa tarjoavat tv- ja videoyhtiöt ja kiinni saadut nettioperaattorit tuomittaisiin ankariin sakkoihin ja rikoksen uusijat vankilaan?
Valtio tutkii pornoelokuvia peniskulmia mittailemalla. Se voi olla hauskaa puuhastelua, mutta olisiko aika vaihtaa aihepiiriä ja mittalaitteita?
Mauno Saari
mauno.saari@kolumbus.fi
Kirjoittaja on punkaharjulainen kirjailija ja emeritus-päätoimittaja.
