14.08.2010 02:15
Porissa noussut kohu vanhainkodin 30-henkisen osaston jäämisestä ilman aterioita on valitettavasti vain jäävuoren huippu.
Laiminlyöntejä sattuu koko ajan ja kaikkialla. Vain kärjekkäimmät tapaukset yltävät julkisuuteen.
Porin kaupunki selitti järjestelmän pettämistä inhimillisellä erehdyksellä, ateriatilauksen unohtamisella. Henkilökunta puolestaan syyttää kiirettä ja palveluliikelaitoksen perustamisesta johtuvien uusien tehtävien paljoutta.
Kun muisti ylikuormittuu, virheitä sattuu ja hoidettavat kärsivät. Nyt nälästä.
Nälkää vanhukset potevat laitoksissa muutoinkin luvattoman paljon.
Sosiaalihuollon valvonnan vuoden alussa kontolleen saanut Valvira selvitti kesäkuussa vanhustenhuollon tilaa. Hoitolaitokset myönsivät vanhusten joutuvan olemaan ruuatta normaalistikin jopa 11 tuntia vuorokaudessa.
Asukkaille tarjotaan iltaruoka tavallista aikaisemmin, jotta minimiin vähennetty henkilökunta ehtii lääkitä ja laittaa heidät ajallaan yöpuulle.
Aamulla vastaavasti aamupalalle käydään vasta, kun lisää käsiä on tullut päivävuoroon.
Vatsa ei aina täyty myöskään silloin, kun ruokaa on tarjottavana ajallaan.
Mikäli vanhus ei itse jaksa syödä, ei henkilökuntakaan välttämättä ehdi häntä syöttämään. Tai sitten, kun ehtii, on ruokakin jo kylmää, eikä tietenkään maistu enää.
Rasvasta, suolasta ja sokerista terveelliseksi kuorittu laitosruoka on monen vanhuksen mielestä muutoinkin mautonta.
Ei siis ihme, että yhä useampi elämänsä ehtoota laitoksessa viettävä vanhus kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta. Voimat kuihtuvat vähitellen olemattomiin, ja omatoimisestakin ikäihmisestä tulee vuodepotilas.
Valviran selvitys osoitti myös, että yksityiset vanhustenhoitolaitokset toimivat julkisia moitteettomammin.
Porin tapauskin osoittaa, kuinka byrokraattiseksi kaupungilla on tehty jopa virheiden korjaaminen. Soittamalla ruokahuollosta vastaavaan palveluliikelaitokseen ei uutta ruokatilausta voinut tehdä, koska tilauksia ei voi muuttaa puhelimitse.
Mitä kauemmas toiminnot on ulkoistettu, sitä kankeampaa käytännön arki on. Siksikin kodinomaisuutta hoitolaitoksiin kannattaa perätä.