Eikö oikeutta maassa saa
25.01. 01:07
Perinteisesti oikeudentuntoinen suomalainen on ihmeissään. Jos poliisi pidättää rikollisen, niin viimeistään hovioikeus hänet vapauttaa. Ja korkein oikeus antaa aseet takaisin. Lisäksi maksaa vielä korvauksen epäonnistuneesta keikasta.
Suomessa kun rikoksen suunnittelu, jopa selkeä valmistelu, ei ole rikos. Epäkohta se on, myöntää vihreä oikeusministeri, muttei anna muutosesitystä eteenpäin – ettei vain mentäisi liiallisuuksiin ja vaarannettaisi oikeusturvaa.
Oikeuden käyttö ja rötösten seuraukset hämmentävät kadun kulkijaa. Oikeudentaju on kovilla. Kun apuhoitaja saattaa potilaita tietoisesti ajasta iäisyyteen, tuomitaan hänet kiven sisään pitkäksi aikaa. Kun lääkäri tekee samoin ja myöntää sen periaatteelliseksi tavoitteekseen, hän saa pikku sakon.
Kun kansanedustaja mari ajaa huimaa ylinopeutta, hän pääsee tien päällä vähemmällä kuin sitten myöhemmin, kun asia tulee julkiseksi. Jo sovitettujen vanhojen rikkeiden takia nuori nainen ei voi päästä missiksi, mutta mies pääsee ministeriksi riittävän isossa puolueessa.
Kun huumepoliisi onnistuu työssään ja tekee ennätysmäisiä huumeiden takavarikointeja, käy kimppuun yleinen syyttää ja panee poliisit leivättömän pöydän ääreen. Vaikka huumekauppiaat sinne kuuluisivat.
Syyttäjiä ei ollenkaan häiritse se, että huumepoliisin työ halvaantuu useaksi vuodeksi. Poliisin toimintatavat kyseenalaistetaan, mutta kukaan ei puhu syyttäjän motiiveista. Julkisuusko?
Sellon murhien yhteydessä kansa puhkesi puhumaan, eikö voi rötöstelevää ei-kansalaista karkottaa maasta. Virastomies vastaa, että ulkomaalaistaustaisten rikosten määrä on vähäinen.
Samalla virkavalta toteaa, että karkottaminen olisi käytännössä mahdotonta, koska se koskisi useita satoja henkilöitä. Ellei tuhansia.
Kenttätyötä tekevien poliisien turhautumisen ymmärtää. Kiinni juostut konnat tulevat kadulla vastaan parin päivän päästä. Ja jos poliisit esittävät karkotusta rikoksia tehneille, jopa 90 prosenttia esityksistä kaatuu viimeistään oikeudessa.
Pihviä kääntäen tulisi olla huolissaan niiden kymmenien tuhansien ulkomaalaistaustaisten oikeusturvasta, jotka nuhteettomasti noudattavat maamme lakeja. Heidän turvansa vahvistuu, jos hairahtuneita kovistellaan. Karkeasti ottaen aina kun yhtä konnaa ylisuojellaan, saa siksi sata nuhteetonta kuonoonsa. Tavalla tai toisella.
Käytännön toimin tulisi osoittaa, että Suomi tarjoaa turvapaikan ja mahdollisuuden opiskella ja tehdä töitä, mutta ei ole suojapaikka rikollisille. Sanoi sisäministerikin. Hän on myös sitä mieltä, että laki on useimmiten riittävä, mutta käytäntö loiventaa lakia. Jos tulkinnalle on varaa, tapahtuu tulkinta helposti rikollisen eduksi.
Juuri käytännön muuttamista tuomioistuimissa vaatii kansanliikekin, joka parhaillaan kerää nimiä lapsiin kohdistuneiden rikosten, etenkin seksuaalirikosten, tuomioiden koventamiseksi ja korvausten korottamiseksi.
Oikeutta tulisi maassa jakaa avoimin tiedoin. Tasapuolisin perustein. Ettei kenkään sitä itse hanki.
Ilkka Seppä
Kirjoittaja on pieksämäkeläinen kulttuuritoimija.
