• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Terve24
• Sää
• Videot
• Kuvat
• Näköislehti
• Vaalit 2012

Eläköön taide!

19.07.2010 02:17

Taiteessa on tulevaisuus. Tästä tuntuvat olevan yhtä mieltä niin taiteilijat itse, hovifilosofi Himanen kuin populistiset poliitikotkin.

Kiistakapulana on kuitenkin ollut, pelastaako taide yhteiskunnan silloin, jos se valjastetaan tekniikan ja liikemiesten käyttöön vai silloin kun taiteen annetaan olla vapaana?

Kummallakin ryhmällä on oivallisia ajatuksia. Bisnes- ja poliitikkoporukka vannoo yhteistyön nimeen. Tämä jengi ideoi aikanaan Aalto-yliopistonkin. Heidän mukaansa tarvitaan oikeanlaista synergiaa, jotta syntyy kansainvälisesti kovaluokkaisia innovaatioita.

Strategia asiasta menisi jotakuinkin näin.

Insinöörit keksivät ensin jonkun vempeleen, kauppatieteilijät etsivät sille markkinat ja miettivät myyntikikat ja taiteilijoita pyydettäisiin tekemään laitteen ulkoasusta himottava.

Taiteilijoiden tulisi tuntea tietenkin brändääminen ja hallita designaus, jotta kuluttajille tulisi tuotteesta oikea fiilis.

Parhaimmillaan tällä tiimityöllä syntyisi uusia nokioita ja marimekkoja. Menestystarinoita Suomesta. Hieno suunnitelma sinänsä.

Taidepiireissä kiertää kuitenkin pelko siitä, että heidän vapautensa riistetään. He kammoavat sitä, että taide pakotetaan ikään kuin vain välineeksi. Luovat ihmiset taas kaupallista kieltä hallitseviksi kuudesta neljään työtä tekeviksi alaisiksi.

Taiteilijoiden pelko juontaa siitä, että jos näin kävisi, menetettäisiin taiteen ja taiteilijoiden oma kieli ja riippumattomuus. Luovia ratkaisuja ei syntyisi.

Ymmärrettävää sekin. Tuskinpa nimittäin matemaatikkokaan saisi ilmaistua itseään yhtä hyvin pelkillä kirjaimilla kuin numeroilla.

Ja tämä samainen matemaatikko ei varmaankaan innostuisi, jos hänelle annettaisiin tietokoneen ja laskimen sijaan pensseli käteen. Ja ohjeistus tehdä matematiikan oppikirja myyntiin Kiinaan.

Pahimmassa tapauksessa taitava matemaatikko turhautuisi, kun ei saisi käyttää itselleen ja työlleen ominaista kieltä, vaan pakotettaisiin käyttämään toisen alan retoriikkaa ja välineitä.

Sama pätee taiteilijoihin. Ja turhautuneiden ja vihaisien taiteilijoiden ja muiden ammattilaisten avulla tuskin saadaan aikaan kovinkaan loistavaa tulevaisuutta. Tästä kaikki ovat varmaankin samaa mieltä.

Miten tämä ongelma sitten selvitetään? Ratkaisu tähän, niin kuin lienee moniin muihinkin erimielisyyksiin on todennäköisimmin sekä-että kuin vain joko-tai. Yhteistyö ei lienee pahasta, niin kauan kun pidetään myös huoli siitä, että taiteelle jätetään myös ihan oma, koskematon paikkansa.

Lisäksi yhteistyö tulisi toteutua tasavertaisesti siten, ettei kumpikaan osapuoli joutuisi vain välineeksi. Ehkäpä kauppatieteilijätkin voisivat tulla vähän vastaan ja opetella vastapainoksi taiteen kieltä ja keinoja.

Heta Heiskanen

Kirjoittaja on yhteiskunnallisia ilmiöitä ihmettelevä lainlukija.

TUOREIMMAT UUTISET