Epäily ei kerro mitään totuudesta
23.02. 01:08
Olli Vahteristo haluaisi (LS 16.2.) kuulla kirkon piirissä enemmän pappien henkilökohtaisia uskon epäilyjä. Ja kun näin ei tapahdu, Vahteristo vertaa sitä totalitaaristen valtioiden sensuuriin.
Tällainen rinnastus on mielestäni kohtuuton. Kyse on pikemminkin itsesensuurista, jossa ymmärretään epäillä myös omaa epäilyään. Epäilyhän sinänsä ei kerro vielä mitään totuudesta.
En silti kiistä, etteikö erilaisista tulkinnoista saisi ja tulisi keskustella.
Toisaalta mitä ja ketä se hyödyttää jos Raamattua aletaan tulkita savolaisittain, ”suattaapa olla niinkin, mutta suattaapa olla toisinkin”.
Kuitenkin erittäin monet arkeologiset tutkimukset, monet historian tapahtumat, sekä myös meidän aikamme tapahtumat kertovat, että Raamattu ei ole erehtynyt. Jos jotain korjattavaa onkin, se on täysin epäoleellista Raamatun sanoman kannalta.
Sen sijaan Raamatun totuusarvosta on näyttöä vaikka kuinka. Monet tuhansien vuosien takaiset Raamatun ennustukset ovat totetuneet esimerkiksi juutalaisten kohdalla silmiemme edessä heidän muuttaessaan takaisin kotimaahansa, joka siis edelleen jatkuu.
Samoin monet Raamatun ihmeet ovat käytäntöä nykypäivänäkin. Rukouksen kautta tapahtuu paranemisia, esimerkiksi leikkausta odottavista kasvaimista, ja jopa hampaita korjaantuu. Säätilaankin on voitu vaikuttaa rukouksen kautta, aivan kuten Raamatun aikana. Ihmiset eivät vain uskalla kertoa kaikkea. Tässä se todellinen salailu tapahtuukin.
Vahteristo antaa ymmärtää, että uskontotieteen käsitykset olisivat tuomassa jotain ”salattua” uutta tietoa kristillisestä uskostamme, joka olisi ristiriidassa vanhan käsityksemme kanssa. Hän ei kuitenkaan kerro, mitä tämä uusi tieto olisi.
Antti Kylliäisen ajatuksiin ymmärtääkseni vain hyvin harva voi yhtyä. Uskontotieteen dosentti Ilkka Pyysiäinen on todennut, että uskontotiede tutkii uskontoa inhimillisenä ilmiönä, ja lisää rehellisesti että se ei ole mikään tutkimustulos, vaan tutkimuksen lähtökohta.
Juuri tässä onkin ongelman ydin. Lähtökohta määrää aina myös lopputuloksen. Jos Raamattu on, kuten se itse itsestään sanoo, Jumalan sanaa (eikä perimmiltään vain ihmisen), niin uskontotieteellä ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä selville.
Sitä saa mitä tilaa. Uskontotiedettä ei pidäkään nostaa ikäänkuin Raamatun yläpuolelle selittämään sitä. Siihen sillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Toki uskontotieteellä on oma arvonsa, mutta se pitää osata myös jättää siihen.
Pekka Mäkinen
maallikko
Mikkeli
