Kyläkoulun lakkauttaminen merkitsee kirjoittajan mukaan vakavaa iskua kylälle. Ristiinassa osoitettiin vuonna 2006 mieltä kyläkoulujen puolesta.
Etelä-Savolla on paljon mahdollisuuksia
02.03. 01:05
Vajaat kuusi vuotta eteläsavolaisena ja vähemmän aikaa sen maaseudulla asuneena olen vasta ”tulossa alueelle” ja tämän vuoksi uskon, että joistain havainnoistani voisi olla hyötyä. Kauempaa kun näkee kokonaisuuden usein paremmin.
Kun olimme muuttamassa Mikkeliin, kuulin saman epäuskoisen kysymyksen kollegoilta sekä Turun yliopistosta että Etelä-Savon maakuntaliitosta: ”Mitä tekee varsinaissuomalainen Mikkelissä?”. Sitä olen välillä itsekin ihmetellyt, mutta kokemus on ollut positiivisen opettavainen.
Viime vuosina on asiakkaan arvo oivallettu uusien ideoiden lähteenä. Nyt on myös oivallettu asukkaiden merkitys kunnille tässä mielessä.
Etelä-Savon suurimpia ongelmia on väen ikääntyminen ja väheneminen. Uskon kuitenkin, että perheemme kaltaisia potentiaalisia muukalaisia on Etelä-Suomessa paljonkin. Turvallisuus, pikkukaupungin edut, vesi ja luonto. Ja hyvä (kylä)koulu.
Tässä resepti, joka saisi monen lapsiperheen nostamaan kytkintä, jos vain työtä on tarjolla. Olisiko syytä tehdä gallup potentiaalisille muuttajille – mitä he Etelä-Savosta haluavat – eikä olla sitä tietävinään?
Olen tehnyt puhtaan subjektiivisia havaintoja alueestamme ehkä pieni hymynkare huulillani. Tässä niitä muutama, olkaa hyvä.
”City-kulttuurin luominen on alueen menestymisen salaisuus, vaietkaamme maaseudusta”.
Tällainen ajatus näyttää olevan vallalla. Ei cityssä mitään pahaa ole, mutta jotenkin tuntuu, että jos asiaa katsotaan potentiaalisten muuttajien näkökulmasta, ei tämä taida olla etelän miesten ja naisten ensimmäinen ajatus Etelä-Savosta.
Muistelen kymmenien minuuttien pyörimistäni – en haikeudella – isomman kaupungin kaduilla pysäköintipaikkaa etsien.
Kehittämiskulttuuri. Asioista avoimesti puhuminen ilman valittamismentaliteettia on mahdollisuus, ei uhka. Pelkällä edunvalvonnalla emme taida selvitä. Yhdessä tekeminen ei ole pelottavaa.
Tilastot. Monta koulua on jo maaseudulta lakkautettu tilastoihin vedoten. Ja samalla on viety kylän ainoa palvelu ja yhteinen kokoontumispaikka.
Päätöksissä ei ole osattu tai haluttu katsoa asukkaiden tahtoa panostaa näiden kyläkeskusten toimintaan vapaaehtoisesti. Tämä muuten tuo kunnille ihan numeroilla osoitettavaa säästöä.
Aktiivisiakin kouluja ollaan lakkauttamassa; koulun siirtäminen keskustaan merkitsee kylälle koulun lakkauttamista.
Tilastoihin voidaan vedota, mutta niissä on se huono (tai hyvä) puoli, että ne eivät osaa ennustaa aktiivisten toimenpiteiden seurauksia. Maaseudulle meni kuulemma Mikkelissä viime vuonna yllättäen puolet uusista rakennusluvista (hyi meitä!).
Samalla logiikalla kuin joitakin kyläkouluja on suljettu tai ollaan sulkemassa, pitäisi nyt viimeistään lopettaa koko Etelä-Savon toiminta ja varsinkin kehittäminen. Käyräthän osoittavat alaspäin.
Sitran uusi Maamerkit-ohjelma nostaa esiin maaseudun kaikkien suomalaisten voimavarana, mm. hyvinvoinnin lähteeksi. Perinteiset maaseutukuvat voisi siis päivittää.
Kauempaa voi nähdä laajemmin. Ja kun katsotaan vielä vähän kauempaa, koko Suomi näyttää olevan väärässä paikassa, mutta se onkin jo eri juttu.
Manu Rantanen
Mikkeli
