Hiuskarvan varassa
04.02. 01:07
Muutama päivä sitten se taas tapahtui. Jonotimme vihreitä valoja Kaituentien ja Ristiinantien risteyksessä Mikkelissä vähän ennen aamuyhdeksää. Väri vaihtui punaisesta vihreäksi ja edellä ollut henkilöauto lähti lakien ja asetusten mukaan liikkeelle.
Ei olisi kannattanut, sillä Ristiinantietä kaupunkiin tulee perävaunullinen rekka, jolla ei ole tarkoitustakaan pysähtyä. Eikä se pysähdykään, vaan vetää täysillä läpi punaisista.
Herran kiitos, että edellä ajavalla on nopeat refleksit. Auto pysähtyy linkkuun vihreisiin juuri kun rekka suhahtaa täpärästi ohi. Nopeat ovat reaktiot myös takaa tulevilla ja siksi uutista ei nyt tule. Kaukana se ei ollut.
Mikkelin taksinkuljettajat, jotka tekevät tämän kylän liikenteestä monenlaisia havaintoja, sanovat, että Kaituentien ja Ristiinantien risteys on yksi Suomen vaarallisimmista.
Helsingissä päivittäin autoa ajava tyttäreni väittää jopa, että se on vaarallisin. Siinä ei ikinä kannata luottaa liikennevaloihin, vaan omiin silmiinsä.
Siinä vastuu on Kaituentien suunnasta tulevilla. Liikennesäännöillä ei tässä risteyksessä ole käyttöä.
Eräs taksikuski kertoi samanlaisesta kokemuksesta kuin tuorein omani. Hän muotoili vielä läheltä piti -tilanteen sanoen, että siinä oli likellä ”elokuun viimeinen ilta”.
Jotenkin sitä teoriassa tajuaa, että kun raskas rekka on vauhdissa, niin siinä ei mielellään lyö jarruja pohjaan, vaikka tolpassa palaisi violetit valot. Mutta käytännössä tällaiselle piittaamattomuudelle ei löydy minkäänlaista ymmärtämystä. Siinä on sentään aina elämä katkolla. Eikä se ole rekkakuskin elämä.
Miten tämä onkin mennyt niin holtittomaksi ja välinpitämättömäksi.
Ristiinantiellä poliisin mustamaija kyllä rauhoittaa. Normaalisti jono paahtaa seitsemää, kahdeksaa kymppiä, mutta kun maija sattuu tielle, autot matavat neljää kymppiä. Pelkkää pyhimysjoukkoa koko porukka.
Joku humoristi sanoi, että jos Suomen kaikki autot maalattaisiin sinivalkoisiksi, liikennekuri täällä olisi ihan toista luokkaa. Nythän se on luokatonta.
Olen ajanut Keski- ja Etelä-Euroopassa, Irlannin vasemmanpuoleisilla kaistoillakin pari viikkoa. Aina kestää kuitenkin aikansa, ennen kuin uskoo, että autot muualla todella antavat rauhassa vaihtaa kaistaa, eivät kiilaa.
Savonlinnassa on sanonta, että jos siellä joku antaa vaihtaa kaistaa, se ei voi olla muu kuin turisti. Eikä tästä taideta paljon poiketa muuallakaan Suomessa.
Kuinka kauan meillä oikein kestää päästä liikennekulttuurissa eurooppalaiselle tasolle?
Carmen
Runonen
carmen.runonen@
lansi-savo.fi