Kaukana katala kansa
22.02. 11:12
Kansalle kerrotaan, että se voi hyvin. Että ruuan arvonlisäveron lasku on sille huono asia. Että kilpailu on pienituloisen paras ystävä. Että se voisi vielä paremmin, kunhan kiltisti tekisi niin kuin puolueet tahtovat. Ja media kannattaa.
Vaan kaukana ovat osapuolet toisistaan, kuten lakkoistunnoissa. Ei usko kansa, että voimme hyvin, jos meitä on 400 000 hyvin voivaa ja 1 200 000 heikosti voivaa. Ei usko, ettei ruuan tulisi olla yhtä halpaa kuin muualla Euroopassa. Ei usko kilpailun ystävyyteen. Tätä ystävää kun ei juurikaan näy täällä pienten, jopa olemattomien, markkinoiden maassa.
Se ei myöskään usko, että presidentin valtaoikeuksia rajoittamalla syntyisi mitään hyvää. Edistyksestä puhumattakaan. Eikä ymmärrä, miksi sen tulisi ehdoin tahdoin asettua Naton taistelutantereeksi. Että jättäytyminen sotahaukkojen ulkopuolelle tekisi siitä jotenkin muita huonomman kansankunnan.
Päinvastoin. Se haluaisi pitää paremmin huolta vähäosaisistaan, vaikka verojaan korottamalla. Se haluaisi irti markkinavoimien vaikutuksesta kustannusten jatkuvaan nousuun. Kuten sähkön hintaan. Se haluaisi pitää koko maan asuttuna.
Perustuslakiin puuttumisen se näkee kansan vallan rajoittamisena kansanvallan nimissä. Kysymys on puolueiden vallasta. Kolmen suurimman. Puhe parlamentarismista pelkkää hämäystä.
Puoluejohtajat ja vasallimedia syyttävät kansaa vahvan johtajan, kuninkaan tahtomisesta. Kyllä, vahvuutta se odottaa johtajiltaan. Kaikilta kansaa edustavilta. Vaan hääviltä ei näytä itse eduskunta, joka nenäliinat märkinä itki, ettei puhemies puolusta sitä. Edes sen harrastuksissa.
Mutta jos kansa haluaisi kuninkaan, se jo olisi meillä. Aina kansakunnilla on joku kuningas. Jos ei presidentti niin pääministeri tai puoluejohtaja.
Kansa ei pidä mielekkäänä kansanvallan vähenemistä ja puoluevallan lisääntymistä. Sen mielestä tasapaino on hyvä, kun eduskunta ei voi jyrätä presidenttiä eikä presidentti eduskuntaa. Toimivat jarrut ovat tarpeen pahassa alamäessä.
Suomi ei ole samanlainen kuin muut. Kummajainen on, kuten Ahtisaarta myöten sitä syytetään. Kummallisesti se jäi itsenäiseksi kummallisen talvisodan jälkeen. Kummallisesti se selvisi myös toisesta maailman palosta miehittämättömänä – ainoana voitetuista.
Kummallisesti on tällainen pieni kansa vapautunut niin lännen kuin idän alisteisesta valtasuhteesta itsenäiseksi ja saanut kehitettyä tänne pohjoisimmalle leveyspiirille toimivan yhteiskunnan varhaisine yleisine äänioikeuksineen.
Tästä suomalaisesta omaperäisyydestä tulisi päättäjiemme olla ylpeitä, eikä moitiskella sitä. Oma etu toisessa kainalossa, oma valta toisessa.
Katalasti kansa vastustaa myös Natoa. Se ei enää halua pommitusten kohteeksi. Nykyaikaisessa sodassa eivät kuole sotilaat vaan siviilit. Kenraalit toteavat kuivasti, että siviiliuhrit ovat sodankäynnin ikävä sivutuote.
On ymmärrettävän ikävää olla sodassa ikävä sivutuote.
Ilkka Seppä
Kirjoittaja on pieksämäkeläinen kulttuuritoimija.
