• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Terve24
• Sää
• Videot
• Kuvat
• Näköislehti
• Vaalit 2012

Ken taitaa suomen kielen

18.07.2010 02:10

Britanniassa oltiin huolissaan siitä, että sikäläisten teinien aktiiviseen sanavarastoon kuuluu vain 800 sanaa.

Pelkistynyt ja tehokas nuorisokieli on kuulemma entisestään tiivistynyt, kun kommunikointi hoituu yhä enemmän tekstiviestein ja internetin sosiaalisen median välityksellä.

Kielen puolesta ei briteissä varsinaisesti olla huolissaan, vaan nuorten työurasta. Pelätään, ettei nuori työllisty, jos hän ei osaa ilmaista itseään riittävästi.

Tuskinpa suomalaistenkaan nuorten sanavarasto on erityisen laaja ja monipuolinen. Omia nuoria kuunnellessa on välillä tuntunut siltä, että öö ja joo ovat keskeistä suomen kielen sanastoa.

Jokaisen kielen sanasto kumpuaa historiasta, luonnosta ja toki myös kansainvälisestä kanssakäymisestä.

Otanpa hellekesän kunniaksi talvisen esimerkin luontolähtöistä suomen sanastosta.

Siinä missä etelämaalainen puhuu vain yhdellä tai kahdella sanalla lumesta, suomalaiselle lumi voi olla hanki, huurre, kinos, kuura, loska, nietos, nuoska, puuteri, räntä, sohjo, tykky, viti, pyry, tuisku ja paljon muuta. Hienoa.

Nykysuomen sanakirjassa on runsaat 200 000 hakusanaa. Kukaan meistä ei tietenkään osaa käyttää kaikkia. Yhden ihmisen passiivinen sanavarasto on joidenkin arvioiden mukaan sentään keskimäärin noin 50 000 sanaa.

Itellat, Destiat, Fimeat, TraFit, Stroke Unitit sekä avit ja elyt on jo haukuttu eikä niistä tässä kannattaisi enää vaahdota.

Mukakansainvälisyys ja mukahienostelu on kansansairautemme. Se saattaa johtua markkinointigurujen ja heitä matkivien byrokratiavirkamiesten alemmuudentunteesta. Sitä he tietenkään eivät myönnä kehitellessään nimi- ja lyhennekammotuksia, joita kenenkään ei kai ole tarkoitustaan käsittää.

Sen sijaan hallintokielestä kannattaa aina vaahdota. Miksi? Siksi, että kansalaisen oikeus ymmärtää hänen asioitaan hoitelevan tekstiä ja puhetta on laissa turvattu.

Hallintolain yhdeksännen pykälän mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

Tätä pykälää rikotaan törkeästi. Verottajan tai Kelan päätöksiä on vaikea tajuta. Kunnallishallinto on usein käsittämätöntä.

Edes ylempi korkeakoulututkinto ei auta, jos virkamies latelee strategisia, kokonaisvaltaisia ja asiakaskeskeisiä palvelutarpeiden painopisteitään, asettaa laatukriteereitä, kehottaa kumppanuuslähtöisesti verkostoitumaan ja sitten sopeuttaa menokehyksiä niin, että erityisosaaminen ja toiminnan vaikuttavuus kehittyvät toimeenpanosuunnitelman ja moniammatillisen osaamiskeskuksen näkökulmista. Lopussa seisoo lausuntokierros.

Pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) laajaa ja laadukasta kielitaitoa on kiitelty. Kiitosta tullut jopa Ruotsista korkealta taholta. Ulkomaalainen kehu on kaikkein makeinta.

On hyvä, että Kiviniemi osaa ilmaista itseään ulkomailla. Nyt onkin kiinnitettävä huomio siihen, osaako tuore pääministeri äidinkieltään. Osaako hän siis kertoa tavoitteistaan ja ratkaisuistaan niin, että me suomalaiset todella ymmärrämme sen?

Siinä vasta kielitaito punnitaan.

Pauli Potinkara

pauli.potinkara@lansi-savo.fi

TUOREIMMAT UUTISET