26.08. 09:08
Kolmanteen sektoriin kuuluu lukuisa joukko sosiaali- ja terveysalan järjestöjä, jotka tuottavat toimintaa ja palveluja erilaisille ihmisryhmille: lapsille ja lapsiperheille, ikääntyville, vammaisille, pitkäaikaissairaille, mielenterveysongelmaisille, päihdeongelmaisille, työttömille ja muille erityistä tukea tarvitseville ryhmille.
Kolmas sektori tuottaa myös koulutusta ja neuvontaa. Kysymys on toiminnasta, joka on yksityistä, ei voittoa tavoittelevaa, itsehallinnollista ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Kyse on valtavasta työsarasta myös Mikkelissä.
Hyvin organisoituna ja toimivina nämä järjestöt säästävät Mikkelin kaupungilta selvää rahaa panos- tuotto suhteen ollessa vähintään erinomainen.
Mikkelin kanta (sosiaalilautakunnan päätöksellä) on ollut, että hienoa työtä, mutta se täytyy tehdä halvemmalla, mieluummin ilman rahaa. Yhdistykset joutuvat vääjäämättä supistamaan toimintaansa, uhkana myös toiminnan lopettaminen.
Tämä muutaman tuhannen euron säästö tulee kaupungille myöhemmin monin verroin kalliiksi mm. kuntoutuksessa ja kotisairaanhoidossa.
Mikkelin kaupungin strategia on laadittu yhteistyössä aiheittain myös kolmannen sektorin toimijoiden kanssa ja heille arvo antaen. Tämän toiminnan tulee jatkua ja toteutua myös käytännössä.
Sosiaali- ja terveysalan yhdistyksille tulee lisätä avustuksia leikkaamisen sijaan. Samoin tukea tulee antaa myös käytännön järjestelyissä (esimerkiksi toimitilat), kuten muissakin kaupungeissa tapahtuu.
Toimintaa kehittämällä yhdessä näiden yhdistysten kanssa Mikkelillä on mahdollisuus saada nykyistäkin enemmän vastinetta rahoilleen, jos vain sillä mitataan. Hyöty kaupungin asukkaille ei ole aina rahalla mitattavissa.
Arvion perusteella pienyritysten kehittymishalukkuuden muuttuminen innovaatioiksi merkitsee Suomessa noin 130 000 työpaikkaa. Näistä osa voisi olla myös Mikkelissä.
Siksi kaupungin tulisi olla linjassa markkinointiinsa yritysystävällisenä kaupunkina myös pienyrityksiin ja yksinyrittäjiin nähden ja tukea näitä myös politiikassaan. Tämän tulisi näkyä mm. edullisina vuokrina ja muissa käytännön tukiasioissa varsinkin yritystoiminnan alkuvaiheessa.
Vakiintunut pienyritys on toimintaansa sitoutunut eikä niin maailmanmarkkinoiden heiluteltavissa. Toimintaa motivoi muu kuin raha.
Tällä hetkellä pien- ja yksinyrittäjät eivät aina tunnu nauttivan ansaitsemaansa arvostusta. Yksikin huonoa kohtelua ja arvostuksen puutetta kokenut yrittäjä viestii vanhan säännön mukaan ainakin kymmenelle, eikä se ole kenenkään etu.
Mikkelin kaupunki voisi toteuttaa tätä pienyrityksiä suosivaa ajatusmaailmaa toimintoja ja palveluja yksityistäessään sekä kilpailuttaessaan.
Annetaanko hommat suurelle yritykselle, esimerkiksi YIT:lle, jolloin tuotto menee pääomayhtiöön pois seudulta vai työllistetäänkö useita paikallisia pienyrittäjiä, jolloin sivussa voisi tulla tehokkaampaa toimintaa, säästöjä ja mahdolliset voitot jäisivät maakuntaan?
Marja Hämäläinen
puheenjohtaja
Mikkelin perussuomalaiset ry.