• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Terve24
• Sää
• Videot
• Kuvat
• Näköislehti
• Vaalit 2012

Kulttuuriurheilua ja urheilukulttuuria

29.08.2010 02:08

Olen pahoillani, te tuhannet ja tuhannet urheilun seuraajat. En ole urheilumies. En seuraa lätkää tai futista tai pesäpalloa tai raveja tai hiihtoa juuri lainkaan.

Jääkiekon MM-kisojen loppuottelun katson televisiosta, samoin MM-jalkapallon loppuottelun ja olympialaisten keihäänheiton loppukilpailun. Siinä kaikki.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että olisin kilpaurheilun vihollinen. Ymmärrän erittäin hyvin innokkaita ja jopa fanaattisia penkkiurheilijoita.

Huonompiakin harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita voisi olla. Urheilun suurkuluttajille eri lajien kotimainen ja kansainvälinen seuraaminen antaa elämänsisältöä. Kilpaurheilu on parhaimmillaan hienoa viihdettä.

Tajuan varsin hyvin senkin, että oma menestyvä joukkue on joka paikkakunnalle ylpeydenaihe, joka lujittaa asukkaiden keskinäistä yhteenkuuluvuutta.

Urheilua ja kulttuuria ei oikeastaan saisi asettaa vastatusten, sillä tarkkaan ottaen urheilukin on kulttuuria. Mutta entäpä jos urheilun ja sen perinteisesti hahmotetun kulttuurin rinnastaisi röyhkeästi siitä näkökulmasta, miltä kumpikin näyttää mediassa?

Siis: entä jos kulttuuri olisikin urheilun asemassa?

Sanomalehdissä olisi tyypillisesti päivittäin viisi tai kuusi kulttuurisivua erilaisine tulostaulukoineen. Teatterinjohtaja- ja kapellimestarivaihdoksissa kesken kauden riittäisi spekuloitavaa.

Kuvataiteilijoiden, runoilijoiden ja näyttelijöiden doping-epäilyt kiihdyttäisivät tunteita. Kuvanveiston maailmantähtien uusimmat tempaukset yksityiselämän saralla raportoitaisiin viikottain.

Televisiokanavilla vakiosarjat, uutiset ja lastenohjelmat saisivat väistyä, kun Savonlinnassa alkavat oopperajuhlat tai Turussa Ruisrock. Musiikkia tulvisi tällöin päivittäin tuntikaupalla televisiosta. Yle siirtäisi suoran lähetyksen Kuhmon kamarimusiikkijuhlilta ykköseltä kakkoselle alkuillasta.

Tietenkin olisi luotu kansallinen sarja maakuntien nukketeattereille, kuvataiteilijoille ja novellisteille, jotka ottelisivat toisiaan vastaan talvikauden mittaan. Eepikot kilpailisivat pituuskirjoittamisessa.

Kevään loppuottelut saisivat valtavan medianäkyvyyden, ja kulttuurisankareita juhlittaisiin päiväkaupalla toreilla.

Tiettyinä viikonpäivinä Radio Suomesta kuultaisiin erikoisohjelma kansallisen liigan sinfoniaorkestereiden konserteista eri paikkakunnilta.

Kymmenen sekunnin tilannekatsaus vuoroin Helsingistä, Tampereelta, Lahdesta ja Kuopiosta pitäisi kulttuurifanaatikon hyvin ajan tasalla siitä, kuinka kapellimestarit ja solistit ovat onnistuneet eri konserteissa. Puu- ja vaskipuhaltajien samoin kuin lyömäsoittajien suoritustaso tulisi selväksi reaaliajassa.

Konsertin päätyttyä kulttuuritoimittaja työntäisi mikrofonin puuskuttavan trumpetistin suun eteen ja kysyisi, että miltäs nyt tuntuu. Ensiviulistit kommentoisivat hikisinä syitä soinnin ajoittaiseen epätarkkuuteen.

Kapellimestari puolestaan luottaisi, että loukkaantumisista kärsineen orkesterin terveystilanne olisi seuraavassa konsertissa jo parempi. Uusi ulkomaalaisvahvistuskin olisi tulossa.

TUOREIMMAT UUTISET