23.08.2010 02:08
Tämän vuoden kirjasyksy näyttää vaisummalta kuin aikoihin.
Vuodenkierrossa on totuttu siihen, että kirjan paras sesonki on elokuusta lokakuuhun. Vaikka nykyisin uutuuksia tulee melko tasaisesti ympäri vuoden, on syksyllä silti oma erityinen kihelmöintinsä.
Kirjailijat odottavat kritiikkejä, kriitikot uusia yllätyksiä. Kirjojen ostajat tai lainaajat seuraavat, mihin kirjaan kannattaisi euronsa satsata tai mitä jonottaa kirjastosta.
Oman mausteensa tuovat syksyyn myös useat kirjapalkinnot, joista merkittävin on Finlandia-palkinto. Jos noille listoille onnistuu pääsemään, saa kirja ja kirjailija huomiota jo ehdokkuudesta.
Nyt kotimaisia romaaneja julkaistaan kuitenkin aiempaa vähemmän. Uusintapainoksia tulee runsaasti.
Kotimaisen kirjallisuuden myyvimmät nimet loistavat tänä syksynä poissaolollaan kirjamarkkinoilta.
Yli neljä miljoonaa kirjaa myyneeltä Laila Hirvisaarelta tulee vain Lehmusten kaupungin kuvitettu laitos.
Takuuvarmat Jari Tervo ja Kari Hotakainen pitävät välivuotta eikä Arto Paasilinnan jatko kirjailijana näytä järin lupaavalta. Mies on ollut pitkän aikaa sairaana.
Olisi väärin sanoa, että Suomen kirjallisuus olisi näiden tekijöiden harteilla. He vain ovat ostavan yleisön kestosuosikkeja ja siksi tärkeintä kustantajille.
Totta kai kirjaluetteloista, joita on alkanut tulla koko ajan lisää, löytyy myös tunnettuja ja kiinnostavia kirjailijoita tänäkin syksynä.
Kirjan kriisistä tuskin kannattaa puhua. Sen sijaan kustannusmaailma näyttää olevan melko tavalla sekaisin. Se heijastuu myös tämän syksyn kirjamarkkinoilla.
Aiemmin johtavan kaunokirjallisuuden kustantajan WSOY:n pakka näyttää olevan erityisen sekaisin. Monet sen suosikkikirjailijoista ovat vaihtaneet kustantamoa pitkänkin yhteistyön jälkeen.
Kustannusala on yhä pirstaloituneempaa. Työrauha tai pikemminkin -rauhattomuus on aiheuttanut sen, että alan suosituimmat kustannustoimittajat ovat perustaneet omia yrityksiään ja vieneet kirjailijoita mukanaan.
Kirja-ala on ehkä turhankin pitkään elänyt vanhojen kaavojen mukaan. Maailma muuttuu, eivätkä muutokset ohita kirjallisuuden alaakaan.