Muutoksilla on seurauksensa
05.03. 01:01
Olemme talvisen talven aikaan kuulleet kuinka yksi liikenteen merkittävistä verkoista ei toimi. Mietimme mistä moiset ”yllätykset” johtuvat?
Onko meiltä unohtunut se perusseikka, että toiminnan ja tavoitteiden on oltava tasapainossa olemassa olevien olosuhteiden sekä vaatimusten suhteen.
Yritykset ja kunnat ovat vähentäneet suorittavaa henkilöstöä. On ulkoistettu henkilöstöä ”keikkatyöfirmoille”. Voimme tarkastella tätä ulkoistamisilmiötä myös laajemmin. Ulkoistamisella pyritään eroon palvelun tuottamisen kustannuksista.
Tämä johtaa siihen, että poikkeustilanteisiin (sinänsä normaalit esimerkiksi säävaihtelut) ei ole henkilöstöä, joka huoltaa kaikissa olosuhteissa palvelun katkeamattoman tuottamisen ja näin säästää paljon yhteiskunnallisia ja yksilökohtaisia kustannuksia.
Nyt lyhytnäköinen ”kustannussäästäminen” rassaa kaikkia palvelurakenteita. Nyt koulutetaan ihmisiä näennäisesti vastaamaan ”kaikesta” ja siitä on seurannut ettei ole organisaatiojohtamista.
Kaikki kärsivät huonosta organisaatiojohtamisen osaamisesta. Kuinka paljon enemmän kustannuksia aiheutuu organisaation huonosta johtamisesta ja siitä, että kaikki ovat pomoja omassa työssään?
Ei työn tekeminen ole koskaan ollut auvoista ja helppoa. Työstä on vain se kertakaikkinen hyöty jolla on tarkoitus tienata toimeentulonsa ja olla osallistuva.
Huoltohenkilöstöä tarvitaan ylläpitämään palvelurakenteita. Antakaamme arvoa organisaatiossa tälle toiminnalle elintärkeälle väelle ja pitäkäämme yrityksissä huolta siitä, että riittävä määrä huoltohenkilöstöä on turvaamassa ”voittoa tuottavan palvelunne”.
Yritykset, kunnat ja seurakunnat, jossa palvelutuotannon kokonaisrakenne on ymmärretty, selviävät kaikissa olosuhteissa. Nyt eivät työntekijät tunne ehtivänsä tehdä työtä johon heidät on palkattu.
Yhteiskunnallisesti toimivat palvelutuotannon rakenteet ja monipuolisuus ovat myös kansallisen selviytymisen edellytys (palvelut, maatalous, viljely ym.). Työ, josta saa toimeentulonsa, on paras toimeentuloturva, hoetaan Arkadianmäellä.
Tehdään siis parhaamme ja annetaan palkkatyö ihmisille, jolloin nuoretkin saavat kisällipaikkansa josta ponnistaa ”mielestään ja kykyjään vastaaviin parempiin asemiin”, sillä nuoret tarvitsevat osallisuus mahdollistavia työrupeamia, näköala työelämään useimmiten on juuri harjoittelupaikkojen huoltotehtävistä, jossa samalla tutustuu työyhteisöjen erilaisiin tavoitteisiin ja vaatimuksiin sekä ymmärrys jokaisen työpanoksen merkityksestä parhaiten avautuu.
Yksilötasolla perheet ovat avainasemassa neuvoessaan jälkikasvuaan ja ottaessaan heidät osaksi kotiyhteisön toimintaa kaikkine arki askareineen. Siellä kasvetaan kodin ulkopuolelle toimintakykyisenä ja oman taitonsa hyödyntäen ja taitoja edelleen kehittäen.
Raili Rantanen
Mäntyharju
