Nuori ihminen on haavoittuva ja herkkä
25.02. 01:04
Psykologinen kirjallisuus on kuvannut nuoruuden lähinnä kriisien ja myllerryksen ajankohdaksi elämänkaaressamme.
Uusimpien tutkimusten mukaan on osoitettu, että valtaosasta nuorille nuoruusaika on vain asteittaista siirtymistä eteenpäin elämässä. Tämän selittänee se, että nuoruus ajanjaksona on pidentynyt ja ydinperheen käsitys on muuttunut. Yhteiskunnan produktio ja yhteisön reproduktio ovat ajankohdallisesti laajentuneet.
Monille nuoruus kuitenkin on haavoittuvaa ja herkkää aikaa. Valitettavan usein nuori ihminen on jäämässä tai on jo jäänyt yhteisönsä ja yhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle.
Tällöin yhteiskunnan taholta nuori on kohdattava yksilönä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. On etsittävä nuoren vahvuuksia, joita tulee ennestään vahvistaa, miettiä heikkouksia, joita tulee korjata ja mahdollisuuksia, joita tulee käyttää ja katsoa silmiin uhkia, jotta ne voi torjua.
Nuoruusiässä nuori jatkaa minäkuvansa muokkaamista, maailmankuvansa laajentamista, moraaliymmärryksensä kehittämistä ja tulevaisuuden suunnittelu tulee vahvaksi osaksi nuoren kehitystä.
Lapsuudessa alkanut ja nuoruusiässä vahvistunut minäkuva jää pysyväksi ja on vähemmän altis palautteelle. Aikuisen ihmisen tulee muistaa, että tunneherkkä nuori muokkaa paljolti minäkuvaansa saamansa palautteen perusteella.
Nuoret, joilla on myönteinen minäkuva ja realistinen vaikuttamisuskomus itsestään, tekevät suoria ja optimistisia tulevaisuus-suunnitelmia. Valitettavasti heikko luottamus omiin kykyihin ja vaikuttamisiin omaa elämäänsä kohtaan aiheuttaa haasteellisten tehtävien välttelyä. Tästä saattaa alkaa noidankehä kohti moniongelmallista aikuisuutta.
Nuorten syrjäytyminen on yhä hektisemmäksi käyvässä maailmassamme ja Suomessa suureneva yhteinen ongelmamme.
Taantuma-aikanakin heikon itsetunnon tai kapea-alaisen minäkuvan omaava nuori tarvitsee tuekseen kaikkia mahdollisia instansseja. Nuorten syrjäytymistä ehkäisevässä työssä on oltava matalan kynnyksen toimijoita, jonne nuori voi tulla kaikkine heikkouksineen, mahdollisuuksineen, uhkineen ja vahvuuksineen sekä defensseineen.
He tarvitsevat kuuntelijaa ja tarpeidensa ymmärtäjää, läsnäolijaa.
On erittäin ilahduttavaa huomata, että negatiivisuudessaankin nuo sanat: nuorten syrjäytyminen, ovat nousseet korulauseiden seasta osaksi ykköshuolenaiheita myös poliittisessa päätännässä niin valtakunnallisesti kuin paikallistasollakin.
Anne-Helena Lahtinen
projektityöntekijä
Nuori Työelämään -projekti
Mikkelin Työttömät ry
