RSS
MIELIPITEET

Lähetä lukijakirje Länsi-Savoon

Sähköpostitse:
lukijat@lansi-savo.fi

Postitse:
   Länsi-Savo
   Toimitus
   PL 310
   50101 Mikkeli

Tekstien mukaan kirjoittajan yhteystiedot.

Tekstikoko: A A A
HETA HEISKANEN

Rauhaa rakentamassa

16.08.2010 02:00

Seitsemän vuotta sitten Ugandan seitsemänkymmenluvun diktaattori, Idi Amin kuoli. Idi Awo-Ingo Angoo Dada on jäänyt historiankirjoihin murhauttamalla, kiduttamalla ja sieppaamalla suuren määrän ihmisiä.

Tälläkin hetkellä meneillään ympäri maailmaa on useitakin samankaltaisia sortotoimenpiteitä, joissa ihmiset pelkäävät päivittäin henkensä edestä. Sovittelu on keino saada sellaisissa tapauksissa sopu aikaan.

Toisinaan osa kansainvälisistä hirveyksistä läpäisee uutiskynnyksen, useimmiten niitä ei jakseta pitää pinnalla, jollei jotain poikkeuksellisen kauheaa ole tapahtunut.

Toisaalta yksilöiden kannalta yhtä hirveitä tapauksia tapahtuu näennäisesti rauhallisissa yhteiskunnissa. Suomessakin on raakaa perheväkivaltaa, joka päättyy joskus surullisimmalla mahdollisella tavalla.

Niin sisällissodista, eri maiden välisissä sodista kuin perheiden sisäisissäkin sotatilanteista nousee useita kysymyksiä.

Ensimmäisenä on ehkä, miksi kauheuksia tapahtuu? Miten ihmiset pystyvät sellaiseen raakuuteen? Tilanteita ei ole helppo ymmärtää, eikä varsinkaan hyväksyä.

Toisaalta olennainen kysymys on, miten ihmeessä sotku saadaan päätökseen? Ja jos se saadaankin loppumaan, vakautuvatko olot sittenkään.

Suomesta, jossa vajaa sata vuotta sitten oli sisällissota, on sittemmin syntynyt kaksi kansainvälisesti merkittävää sovittelijaa. Martti Ahtisaari ansaitsi rauhanneuvotteluiden sovittelijana Nobelin rauhanpalkinnon.

Samaa työtä, mutta omien sanojensa mukaan enemmän ruohonjuuritasolla, etenkin Afrikassa on tehnyt Pekka Haavisto. Samaan aikaan Suomessa työskentelee väestön määrään nähden eniten vapaaehtoisia rikossovittelijoita.

Oli mielenkiintoista huomata Haaviston eräässä tv-esiintymisessä kertomista sovittelutapauksissa suuria yhtäläisyyksiä täällä Suomessa tehtäviin sovitteluihin.

Sen lisäksi, että kummassakin tapauksessa tavoitteena on luoda sopua, keinot sen saavuttamiseksi ovat samanlaisia.

Niin kansainvälisiä kiistatilanteita kuin suomalaisia sukuselkkauksiakin selvitellessä aktiivinen kuuntelu ja puolueettomuus näyttäisivät nousevan avainasemaan.

Niin somalialaiset merirosvot, suomalainen rötöstelijä kuin heidän uhrinsakin kaipaavat kuulevaa korvaa tuomitsevan asenteen sijaan. Vasta sen jälkeen, kun osapuolten kannat on kuunneltu, he ovat valmiita antamaan ja saamaan anteeksi sekä neuvottelemaan.

Neutraalius näyttäisi olevan ehdottoman tärkeää siksi, että puolueettomalle on helpompi puhua, kun ei tarvitse peläten puolustaa omaa kantaansa jo alusta alkaen.

Kun osapuolien kannat ovat kuultu ja on todettu, että näin kävi, voidaan vasta siirtyä tulevaisuuteen.

Lähteä etsimään yhdessä niin sodan runtelemissa kaukaisissa maissa kuin lähiympäristön kiistatilanteissa vastausta kysymykseen, mitä tästä eteenpäin? Ja lähteä rakentamaan rauhaa.

Heta Heiskanen

Kirjoittaja on yhteiskunnallisia ilmiöitä ihmettelevä lainlukija.


Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua



TUOREIMMAT UUTISET


Ilmoitus
Ilmoitus