Turvetuotanto toisi vakavia haittoja
09.02. 01:10
Vapo Oy on YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuoden kunniaksi kiihtyvällä tahdilla vaatimassa käyttöoikeuksia uusille turvetuotantoalueille. Suot sekä niiden lähiympäristö ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta monasti niin arvokkaita, että lupia ei tulisi myöntää.
Pieksämäellä haetaan tällä hetkellä lupaa Mataramäen–Liperomäen Vipusuolle. Turvetuotantovaiheen Vapo arvioisi kestävän 20-30 vuotta.
Lupaa haetaan, vaikka suolla ja sen välittömässä läheisyydessä on pesimäaikaan havaittu toista kymmentä EU:n lintudirektiivin 1. liitteen erityistä suojelua vaativaa ja Suomessa uhanalaisluokituksen saanutta lintulajia.
Vipusuosta noin neljä kilometriä itään on Ringinsuon soidensuojelualue sekä Kirkko-Surnuin lintuvesiensuojelualue. Näiden suojelualueiden linnusto ja kasvisto on rahassa mittaamattoman arvokas.
Miksi turvetuotanto aloitettaisiin tällaisten luonnon monimuotoisuuden helmien vieressä? Kuinka kävisi läheisen suojellun Niinimäen lähteen jos Vipusuo kuivataan? Monet hakevat tältä Mataramäentien varrella olevalta lähteeltä juomavetensä.
Turvetuotantoalueen jätevedet laskettaisiin Leikonjokea pitkin Pien-Ahveniseen ja Ahveniseen. Vapo arvelee, että sieltä laskettaisiin jopa 1 870 kiloa kiintoainesta, 20 kiloa fosforia ja 800 kiloa typpeä aarilta. Koko turvetuotantoalueen koko olisi aluksi 73,6 hehtaaria.
Aiempien turvetuotannon jätevesihaittojen pohjalta järvien virkistyskäyttäjät ja mökkiläiset voivat miettiä, millaiset uima- ja kalavedet heillä olisi jos turvetuotanto aloitetaan.
Vipusuon läheisyydessä asuvat ja liikkuvat joutuisivat tottumaan myös ilman mukana maahan sekä vesien pinnalle leijailevaan turvepölyyn, koneiden meluun ja raskaaseen rekkaliikenteeseen.
Suomen Luonto -lehden (1/2010) mukaan turveteollisuusliitto vaatii Suomessa käyttöönsä lisää soita noin 200 000 hehtaaria, joista 60 000 hehtaaria vuoteen 2020 mennessä.
Vaatimuksia ajetaan läpi maa- ja metsätalousministeriön asettamassa, kansallista suostrategiaa pohtivassa työryhmässä. Siellä on tarkoitus ratkaista soiden kohtalo luonnon monimuotoisuutta vaalien.
Suomen soista on nykyisin ojitettu yli puolet, eteläisessä Suomessa huomattavasti enemmän.
Jos turveteollisuuden vaatimat 200 000 hehtaaria otettaisiin käyttöön polttoturpeena, siitä aiheutuisi yli 500 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt.
Turpeen polton aiheuttamat päästöt ovat tuotettua energiamäärää kohden suuremmat kuin kivihiilen.
Suomen vuotuiset kokonaispäästöt ovat nyt noin 70–80 miljoonaa tonnia ja Suomi on sitoutunut vähentämään päästöjään viidenneksen vuoteen 2020 mennessä.
Kuinka tämä olisi mahdollista jos turpeen polttoa vain lisätään?
Jari Vesterinen
Pieksämäki