Tyylitaju kankaalla
24.01. 01:08
Kaarina Hazard veteli juuri kuollutta Tony Halmetta kölin alitse Iltalehdessä (13.1.). Hän kuvasi kolumnissaan Halmetta huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponneeksi sekakäyttäjäksi, joka oli saanut pysyvän aivovamman.
Lisäksi Halme oli kuulemma iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa. Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan.
Senkin Hazard totesi, että ”meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä.”
– Tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, huipensi kolumnisti.
Totta joka sana, mutta silti Julkisen sanan neuvosto sai Hazardin kolumnista kanteluita enemmän kuin mistään ikinä. Käsittelyyn neuvosto otti lopulta vain Halmeen äidin laatiman paperin.
Ei käy kateeksi puheenjohtajana helmikuussa aloittavaa Risto Uimosta. Miten tämän nyt oikeamielisesti tuomitset?
Jos neuvoston päätös on vapauttava, sanotaan ettei lehdistön itsesäätely toimi. Jos taas ratkaisu on langettava, seuraavat syytökset sananvapauden rajoittamisesta.
Totta voi puhua monella tavalla. Hazardin tapa on epäonnistunut ja kuvottava.
Halmeen haaskalla ilakointi ei muuksi muutu, vaikka Hazard kuinka sanoo arvostelleensa mediaa eikä Halmetta. Hazard pyysi anteeksi kolumnissaan (Iltalehti 20.1), vai pyysikö?
Katumus ei vaikuta aidolta. Hätäisen nöyrtymisen jälkeen kolumnisti ryntäsi selittelemään ja analysoimaan.
Saimme lukea, että Halme sai kantaakseen jotakin paljon painavampaa kuin vapaapainijan näyttävät viitat. Ja että miehen poismenoon liittyvä suru lie osin myös laajempaa petetyksi tulemisen tunnelmaa.
Ja että keskellämme elää jokin sellainen syvä emotionaalis-poliittinen maisema, joka ei ota kunnolla hahmottuakseen. Ja muuta soopaa.
Sitä Hazard vielä harmitteli, että häntä on kohun keskellä verkossa nimitelty punikkihuoraksi. Tunteet ne näyttävät sentään hänelläkin olevan.
Kaarina Hazard on arvostettu kirjoittaja, näyttelijä ja yhteiskunnallinen keskustelija. On tarjolla Jussi-patsasta ja vielä naama tv:stäkin tuttu.
Me muut teemme, mitä osaamme. Hazard tekee, mitä tahtoo. Sen hän näyttää itse tietävän liiankin hyvin.
Voimansa tunnossa Hazard tuli nuijineeksi puolustuskyvyttömän voimamiehen maan rakoon. Ihmisarvoakaan ei Halmeesta jää jäljelle.
Hazard sanoo Halmeesta niin pahasti, että se tuntuu luissa ja ytimissä ja muillakin kuin vainajan äidillä.
Syksyllä kuollutta Veikko Huovista tulee entistä ankarampi ikävä, kun nauttii näitten nykykirjoittajien antimia. Korpikirjailijan tyylitaju oli pettämätön.
Lempeä huumori kukkii, kirjoittaapa Huovinen oman pojan kuolemasta tai Adolf Hitleristä. Ei mennyt kirjailija mönkään eikä viesti harakoille.
Pahaa tarkoittavia kirjoittajia alkaa olla joka paikka täynnä. Mahtuisipa joukkoon joku viisas, ja riittäisi vähempikin viisaus kuin Konsta Pylkkäsellä.
Tapio Honkamaa
tapio.honkamaa@lansi-savo.fi
