18.08. 02:10
Mikkelin A-klinikka on tehnyt upeaa työtä tarjoamalla päihdepalveluja niitä tarvitseville. Katkaisu- ja korvaushoito ovat olleet omaa luokkaansa ja tavoittaneet asiakaskuntansa hyvin.
Hoitoon nopeasti pääseminen, ensilääkityksen aloittaminen valvotusti jopa rahattomana sekä avun saaminen matalammalla kynnyksellä on motivoinut asiakaskuntaa kohti raittiimpaa elämäntapaa ja vähentänyt terveyspäivystyksen ruuhkaa.
Hoidon linkittäminen kodinomaisen Tuustaipaleen kuntoutussairaalaan, missä on mahdollista huomioida asiakkaan kokonaistilanne ja perhe ovat olleet askel kohti parempaa päihdehuoltoa Mikkelissä.
Kaupungin ennalta ehkäisevä päihdetyö on viime vuosina ollut retuperällä ja kasvattanut sosiaalipuolen menoja erityisesti lastensuojelun sektorilla.
Yhä nuorempi lapsi-aikuinen kulkee aineiden vaikutuksen alaisena ymmärtämättä riippuvuuden vakavuutta pidemmällä tähtäimellä.
Mikkeli on ulkoistanut katkaisuhoitoa kuluneen vuoden aikana ostamalla palveluja sekä A-klinikalta että Tuustaipaleen kuntoutumiskeskukselta. Lähiaikojen pohdinnan alla on, saadaanko tälle hyväksi koetulle kokeilulle jatkoaikaa.
Mittarina pysyvän järjestelmän jatkuvuudessa vt. sosiaalijohtaja Birgitta Pyykkösen mukaan (LS 9.8) nähdään tärkeänä asiakasmäärän kasvu, mikä hämmästyttää. Onhan päihdetyön tärkeimpinä elementteinä saada vähennettyä päihteiden käyttö nollatoleranssiin, koska juuri muita vaihtoehtoja ei ole.
Työ on hidastempoista, haastavaa ja vaatii käyttäjältä paljon motivaatiota, koska on muutettava elämä, ympäristö ja ystäväpiiri.
Kuntoutuminen riippuvuudesta vie useita vuosia, eikä sitä helpota matkan varrella saadut muut sairaushaitat, diagnoosit, velkataakka ja muut sosiaaliset ongelmat, joiden kanssa on elettävä.
A-klinikan tarjoama katkaisuhoito on ollut kaupungissa vasta vähän aikaa. Informaatio alkaa tavoittaa asiakaskuntaa ja kokemus hoidon kannattavuudesta on lyhytikäinen, mutta positiivinen.
Hoidettavan kannalta tärkeää olisikin lyhyen katkaisuhoidon aikana luotu motivaatio hoidon jatkotoimenpiteisiin ja syntynyt halu päihteettömyyteen, jota tuetaan kaikin tavoin.
Kahden viikon ajaksi myönnettävät harkinnanvaraiset hoitojaksot Tuustaipaleella luovat kuntoutujalle kärsimättömyyttä ja stressiä tulevasta, jos avun saaminen sen jälkeen tyrehtyy ja hoidettava jää oman onnensa nojaan.
Jatkotoimenpiteisiin tulisikin satsata riittävästi, jotta käyttäjä voisi nähdä tulevaisuuden myönteisenä ja päihteettömänä. Lyhyt katko toki riittää katkaisemaan kierteen, mutta katkon jälkeen syntyy usein uusi kierre, mikäli käyttäjä ei motivoidu riittävästi päihteettömyydestä.
Päihteistä eroon pääseminen on vuosien työ, jota tulee tukea kaikin tavoin. Kun toimivan toimintamallin luomisessa on kaupungissa vihdoin päästy alkuun ei jatkuvuus saisi olla enää kiinni asiakasmäärän kasvussa, vaan hoidon laadussa.
Jos pidemmällä aikajanalla saavutetaan pysyvää muutosta kuntoutujan elämässä on kokeilussa onnistuttu erinomaisesti.
Sini Soljasalo
Mikkeli