Urheilijatkin ovat tulosvastuussa
28.02. 01:07
Suomalaiset olympiaurheilijat ovat pärjänneet Vancouverissa surkeasti. 12 mitalin tavoite tiedettiin ylioptimistiseksi kaikkialla muualla paitsi Olympiakomitean hallituksessa, joka tavoitteesta päätti. Silti pudotus arkeen on ollut harvinaisen raju. Suomalaiset pettivät odotukset erityisesti hiihdossa, mäkihypyssä ja yhdistetyssä.
Ei ollut yllätys, että vastus oli kova. Sekään ei yllättänyt, että joukkueessa oli ensikertalaisia, joilta ei sopinut odottaa muuta kuin kokemuksen kasvattamista. Se oli, että mukana oli liikaa keskenkuntoisia tai kuntonsa hukanneita urheilijoita.
Jälkipyykin pesussa ykköseksi pitää nousta valmennusjärjestelmän perusteellinen läpikäynti. Tarvitaan myös konkreettisia parannuskeinoja, sillä ainoa varma asia on, että virheitä on tehty. On selvitettävä, ovatko virheistä vastuussa urheilijat, heidän henkilökohtaiset valmentajansa vai ylin valmennusjohto.
Korjattavaa taitaa olla myös joukkuetekemisessä. Suomalaiset valmistautuivat olympialaisiin kuka missäkin ja kuka milläkin menetelmällä. Suuri osa urakoi maailmancupia, hiihtäjistä moni rehki suurilla rahapalkinnoilla houkuttelevassa Tour de Skissä. Sortuivatko suomalaiset rahallisten pikavoittojen tavoitteluun olympiamenestyksen kustannuksella? Oliko kokonaisuus hallinnassa?
Olympiaurheilijoista suurin osa on käytännössä ammattilaisia. Sponsorituen lisäksi he nauttivat valtion tuesta. Se koostuu veikkausvoittovaroista eli rahasta, jonka suomalaiset rahapeleihin sijoittavat. Siksi heiltä pitää vaatia ammattimaista otetta. Kukaan ei lähde tahallaan epäonnistumaan suurkisoihin, mutta pohjatyö pitäisi tehdä kunnolla ja sitä pitäisi kontrolloida.
Suomessa urheiluun satsataan minimaalisesti verrattuna Norjaan ja Ruotsiin. Nyt on syytä pohtia sitäkin, voitaisiinko huippu-urheilun resursseja kasvattaa, ettemme jäisi harrastelijoiksi ammattilaissarjassa. Jos tuki kasvaa, pitää myös tulosvastuuta tiukentaa. Nyt moneen urheilijaan satsatut rahat menivät hukkaan.
Valmennusmäärärahoista keskusteltaessa voisi miettiä myös isomman tuen kohdistamista entistä harvemmille. Huippu-urheilussa ei tarvita jokaiselle jotakin-mentaliteettia.
