
05.09.2010 02:09
Tyttäremme muuttaa viikonvaihteessa Helsingissä Kalliosta Herttoniemeen. Niinpä hurautin alkuviikosta Helsingin reissullani muuttofirmaan vuokraamaan laatikoita.
Nuori nainen tiskin takana tivasi hyvinkin henkilökohtaisia tietoja kuten henkilötunnusta. Olin perin haluton kertomaan sitä.
Päivävuokra on 17 senttiä laatikoilta. Minusta se tuntuu vuokrana siedettävältä mutta suorastaan pieneltä siinä mielessä, että sitä varten kerätään talteen tuhansien ihmisten henkilötunnukset.
– Me tarkistamme luottotiedot, ilmoitti neito hyvin päättäväisenä. Pyynnön lainmukaisuutta en ryhtynyt hänen kanssaan pohtimaan.
Kertasin nopeasti vaihtoehdot. Selvästikin ne olivat joko luovuttaa vaaditut tiedot tai häipyä paikalta tyhjin käsin.
Kun kuvittelin hiljaa mielessäni muuton ilman laatikoita, ymmärsin nopeasti, ettei asemani ollut kaksinen.
Kaupoistakaan ei taida enää saada pahvilaatikoita, joten taivuin neidin pyyntöön.
Samalla reissulla kirjauduin helsinkiläiseen hotelliin. Samassa rakennuksessa toimi sattumoisin aikoinaan Katajanokan vankila.
Pääsin hyvin tunnelmaan, kun vastaanoton virkailija halusi tietää minusta kaikenlaista henkilötunnuksesta lähtien.
Kokeeksi jätin tahallani matkustajakortista täyttämättä kohdan, jossa kysyttiin henkilötunnusta.
Yllättäen pelkkä syntymäaika kelpasi, mutta sen sijaan luottokortin numero piti kaivaa heti kättelyssä.
Valvonta pelaa nykyään kaikkialla, myös ulkosalla. Jokainen voi tuumia vaikkapa sitä, moneenko turvakameran kuvaan hän osuu yhden ainoan Helsingin reissun aikana.
Mihin kaikkeen me vielä suostumme? Aika paljoon luultavasti, ja vieläpä vapaaehtoisesti.
Verkossa monet toimistamme jättävät automaattisesti jälkiä. Lisäksi monet esittelevät asioitaan netissä halukkaasti.
Varsinkin Facebookissa ihmiset näyttävät lörpöttelevän kaikenlaista, mikä saattaa joskus harmittaa kovastikin.
Mitä sanookaan laki? Kyllä, yritykset muuttofirmasta videovuokraamoon saavat kysyä henkilötunnusta, kertoo tietosuojavaltuutetun nettisivu.
Kenenkään ei ole pakko luovuttaa tietojaan, mutta valinnanvara on muodollinen. Yritys voi lain mukaan jättää palvelematta asiakkaan, joka ei henkilötunnustaan anna.
Hotelleissa tilanne on pykälää vakavampi. Majoitusliikkeen pitäjää laki suorastaan velvoittaa valvomaan matkustavaisia.
Matkustajasta on täytettävä sisäasiainministeriön vahvistaman mallin mukainen matkustajakortti. Yksi matkustajakorttiin merkittävä tieto on henkilötunnus.
Näyttää siis siltä, että Katajanokan vankilan entisessä aulassa rikottiin saapuessani lakia.
Yritysten on saatava rahansa, se on selvää. Siksi ne keräävät henkilötietomme ja luottokorttinumeromme talteensa.
Rötöstelijöiden varalta on hyvä, että turvakameroita on kaikkialla. Se ehkäisee rikoksia ennalta ja helpottaa niiden selvittämistä.
Jokin tässä silti häiritsee. Se on se, että meihin suhtaudutaan kuin olisimme kaikki potentiaalia rikollisia.