• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Terve24
• Sää
• Videot
• Kuvat
• Näköislehti
• Vaalit 2012

Vuoden paras uutinen

11.07.2010 02:15

Vuoden paras uutinen kuultiin epäilemättä torstaina iltapäivästä, kun vuorokauden kateissa ollut pikkupoika löytyi Ristiinassa.

Reipas nuori mies ehti säikäyttää perusteellisesti koko kansakunnan. Pitkä kateissaolo antoi jo aiheen epäillä pahinta.

Helpotus oli valtava, kun lapsi löytyi. Vanhempien tunteita voimme me ulkopuoliset vain arvailla, mutta heidän mukanaan elivät ja parasta toivoivat varmasti kaikki suomalaiset.

Myös etsinnöissä mukana olleet viranomaiset ja vapaaehtoiset ilmaisivat valtavan ilonsa, kun lapsi vihdoin löytyi. Kova työ toi parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Mummolareissulla ollut parivuotias helsinkiläispoika löytyi hyväkuntoisena torstaina iltapäivällä.

Hänet löydettiin vajaan kilometrin päästä katoamispaikalta louhikkoisesta metsästä sähkölinjan alta.

Nuori mies itse ei ollut reissusta juuri moksiskaan. Edes lääkäriä ei tarvittu, kun pojan vointi oli silmin nähden hyvä.

Lapsen katoaminen liikutti kansalaisia laajasti. Se näkyi myös muun muassa Länsi-Savon verkkopalvelussa, johon uutinen keräsi lukijakommentteja enemmän kuin juuri mikään aiempi uutinen.

Monet kommentoijat pelkäsivät, mitä on voinut tapahtua. Lapsen vanhemmille ja etsijöille toivotettiin voimia.

Luonnollisesti viesteissä käytiin voimakkaita tunteita läpi. Joku kertoi itkeneensä, ja toinen toivoi, että saisi nukuttua. ”Kyllä on pakahduttava tunne, kertakaikkiaan.”

Monet halusivat pitää toivoa yllä, vaikka aikaa katoamisesta oli jo vierähtänyt huolestuttavan paljon.

”Kunnes toisin on todistettu, pidetään toivoa yllä ja ihmeitäkin tapahtuu,” kirjoitti muuan kommentoija. ”Toivosta ei saa koskaan luopua”, totesi toinen.

Iltapäivällä torstaina puhkesi ilo verkossakin ylimmilleen:

”Jes! Poika löytyi! Elossa!” ”Suojelusenkelit pikkumiehen mukana.” ”Kiitos. Ihanaa.”

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että ihminen, ja jopa nuori lapsi, on uskomattoman sitkeä otus.

Selviytyminen parilla naarmulla kovassa helteessä ilman ruokaa ja juomaa on suoranainen ihme.

Sekin ihmetyttää, että etsintää tehtiin suurella joukolla ja varmasti huolellisesti liki vuorokauden ajan ilman tulosta.

Lapsi löytyi vain noin kilometrin päästä katoamispaikastaan. Miten hän on voinut välttyä kohtaamasta etsijöitään aiemmin?

Tapahtuma on myös mahtava esimerkki siitä, että toivoa ei kannata eikä saa menettää pahassakaan paikassa. Kaikki pelot osoittautuivat onneksi turhiksi.

On erittäin myönteistä huomata, että yhteisöllisyyttä on yhä paljon. Suomalaiset osaavat vielä pitää yhtä.

Onneksi osaamme asettua tueksi niille, joita koetellaan. Ei ole myöskään vaikea saada ihan konkreettista apua silloin, kun hätä on suurin.

Hyvä niin, sillä tarvitsemme toinen toistamme.

Toivotan Länsi-Savon lukijoille oikein hyvää kesää.

Tapio Honkamaa

tapio.honkamaa@lansi-savo.fi

TUOREIMMAT UUTISET