• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Terve24
• Sää
• Videot
• Kuvat
• Näköislehti
• Vaalit 2012

Wikileaks

02.08.2010 02:14

Joskus aikoinaan oli trendikästä sanoa, että elämme informaatioyhteiskunnassa. Nykyäänkin elämme sellaisessa, mutta kun trendejä on tullut ja mennyt, on informaatioyhteiskunta-sanan mantrankaltainen hokeminen jäänyt vähemmälle.

Se on sääli. Siis se, että me emme jaksa enää puhua informaatioyhteiskunnasta. Asia kun on sillä tavalla, että siinä missä trendit ja trendikkäät hokemat yleensä ovat enemmän tai vähemmän markkinointia ja sen sloganeita, informaatioyhteiskunta on konkreettisesti olemassa ja totta, nytkin, vaikka me emme sitä sattuisi aina tiedostamaankaan.

Otan esimerkiksi viime viikon kuuman perunan, Wikileaks-sivuston. Wikileaks, tiedoksi niille, jotka eivät asiaan ole huomiota kiinnittäneet, on verkkosivusto, joka on erikoistunut julkaisemaan mitä tahansa materiaalia mitä työnantajiinsa tai yhteistyökumppaneihinsa tyytymättömät ihmiset heille postittavat.

Se on kaikelle informaatiolle avoin sivu jonka lievästi vainoharhainen svengi syntynee siitä, millaiset ihmiset sivustolle tietoa toimittavat ja millaiset ihmiset sivustoa ylläpitävät. Se on, karkeasti luonnehtien, salaliittoteorioiden suuntaan kallellaan.

Viime viikon huima informaatiopläjäys oli Wikileaksin itsensä historialliseksi luonnehtima 92 000 salaisen Afganistanin sotaa käsittelevän asiakirjan julkistaminen. Ne kun, edelleen Wikileaksin itsensä mukaan, paljastavat synkkiä ja salattuja totuuksia, jopa sotarikoksia edelleen käynnissä olevan konfliktin tiimoilta.

Tosiasiassa asiakirjat, lukumäärästään huolimatta eivät sisällä mitään muuta kuin raa’an informaation muodossa samat asiat, jotka kuka tahansa, jota on kiinnostanut, on kyennyt kaivamaan esiin siitä informaatiosta, jota koalitio ja riippumaton media, jopa talebanien informaatioporras on asiasta tarjonnut. Kyse ei ole historiallisesta paljastuksesta vaan historiallisen mittakaavan oman hännän nostosta.

Informaatioyhteiskunnassa eläessämme meidän ongelmamme ei ole informaation puute vaan sen ylitsevuotava määrä. Se tuppaa tekemään meidät sokeiksi kokonaiskuvalle yksityiskohtien korostuessa. Ja se johtuu siitä, että informaatio ei ole analysoitua tietoa tai jäsennettyjä uutisia vaan dataa, rippeitä, jotka ilman viitekehystään saavat merkityksensä sen mukaan kuinka vastaanottaja ne kokee.

Informaatioyhteiskunta lanseerattiin käsitteenä aikana, jona tietoverkko oli uudenpuoleinen tuttavuus kansalaisille, ja sanan rinnalla ja yhteydessä käytettiin sanaa “medialukutaito”. Ja nimenomaan viime mainitun perään huudeltiin ensin mainitun avaimena, työkaluna jolla informaatioyhteiskunnan kansalainen voi raa’an informaation kentällä operoida.

Wikileaksin suurin paljastus viime viikolla saattoikin olla se, että molempien termien sisäistämisessä on tässä maailmassa vielä paljon työtä jäljellä.

Jone Nikula

Kirjoittaja on helsinkiläinen media-alan monitoimimies.

TUOREIMMAT UUTISET