Kirjoittajan mielestä ydinvoima ei vastaa tulevaisuuden haasteisiin kestävällä tavalla. Kuvassa TVO:n ydinvoimala Eurajoen Olkiluodossa.
Ydinvoimaratkaisu on myös aluepolitiikkaa
29.03. 02:06
Ensimmäiset ydinvoimalat aloittivat toimintansa 1950-luvulla. Suomessa ydinvoima on ollut käytössä vuodesta 1977. Voimaloiden rakentaminen on herättänyt meillä aina keskustelua.
Puolestapuhujien pääargumenttina näyttää tällä kertaa olevan (teknologisen edistyneisyyden sijaan) ratkaisun ympäristöystävällisyys.
Päätös rakennusluvan myöntämisestä useille ydinvoimalaitoksille tarkoittaisi Suomen energiaratkaisujen sitomista kymmeniksi vuosiksi keskittymisen logiikkaan. Tämä päätös olisi vahvasti ristiriidassa tasapainoisesti kestävän aluekehityksen päämäärän kanssa.
Aluepolitiikka voidaan jakaa toisaalta laajaan aluepolitiikkaan ja toisaalta ns. suppeaan aluepolitiikkaan. Laajalla aluepolitiikalla tarkoitetaan sitä, että sektoripolitiikoilla, kuten talous-, sosiaali-, terveys-, liikenne- tai energiapoliittisilla ratkaisuilla on aina myös laajoja alueellisia vaikutuksia.
Suppealla aluepolitiikalla puolestaan tarkoitetaan politiikkatoimia, jotka on erityisesti suunnattu alueiden kehittämiseen. Suppea aluepolitiikka on alueperusteista. Sen välineitä ovat erilaiset aluekehittämisohjelmat. Ydinvoimaratkaisu kuuluu laajan aluepolitiikan alaan.
Poliittisia päätöksiä voidaan alueellisten vaikutusten lisäksi aina punnita myös siitä näkökulmasta, ovatko ne luonteeltaan toimintoja, resursseja ja valtaa keskittäviä tai hajauttavia. Keskitettyjä ratkaisuja perustellaan tehokkuudella ja taloudellisuudella. Ne ovat kannattajiensa mielestä myös paremmin hallittavia.
Hajauttavat ratkaisut tarkoittavat toimintojen, resurssien ja vallan hajauttamista useille toimijoille. Tämän linjan kannattajat perustelevat ratkaisua monivaikutteisuudella ja suuremmalla yhteiskunnallisella vaikuttavuudella. Myös päätöksenteko ja valta ovat useilla tahoilla. Kriitikot pitävät hajauttamista tehottomana sekä vaikeana hallita.
Ydinvoimateknologia on esimerkki keskitetystä ratkaisusta. Itse toiminnan, eli energiatuotannon keskittämisen lisäksi sidotaan yhteen ratkaisuun merkittävä osa käytettävissä olevista resursseista.
Pääomaintensiivisenä alana ja suurtuotantona ydinvoimaratkaisu keskittää tuotannon lisäksi pääomat ja osaamisen. Itse asiassa työllisyysvaikutuksista ei ydinvoimalainvestointien kohdalla voida puhua kuin rakentamisaikaisten vaikutusten osalta.
Ydinvoimaratkaisu tukee suomalaisen yhteiskunnan alueellista keskittymiskehitystä. Ydinvoimaloilla ei ole merkittävää työllistävää vaikutusta alueille. Jäteongelman ratkaisukaan ei tuo työtä kuin harvoille, mutta ratkaisemattoman ongelman kaikille.
Energiapolitiikan osana ydinvoima tukee laajan aluepolitiikan keskittävää suuntausta. Sen sijaan, että panostaisimme hajautettujen ja monimuotoisten energiaratkaisujen kestävään kehittämiseen, olemme saamassa ydinvoimasta raskaan rasitteen.
Ydinvoimasta käytävälle keskustelulle on 1980-luvulta saakka ollut tyypillistä pyrkimys rajata argumentointi teknisten faktojen piiriin, ikään kuin politiikan ulkopuolisin perustein tehtäväksi. Asiantuntijapuheella on rajattu ulos vaihtoehtoiset puheenvuorot ja kriittiset argumentit.
Ydinvoimakysymys on käännetty asiantuntijoiden asiaksi, pois politiikan ja erityisesti kansalaiskeskustelun areenoilta. Viimeisenä esitetään yleensä se perusargumentti, ettei ole mitään muita vaihtoehtoja. Juuri tämä argumentti on viime vuosina käynyt täysin kestämättömäksi.
Vaihtoehtoja on lukuisia ja niitä on myös otettu käyttöön. Merkittävimmät vaihtoehdot liittyvät uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen, joista alkaa myös olla jo pitkäaikaista kokemusta.
Uusiutuviin energialähteisiin perustuvat hajautetut energiatuotannon mallit ovat Etelä-Savon maakunnan etu. Etelä-Savo olisi niille mitä mainioin kehittelyalusta, sillä alueella on sekä biomassaa että osaamista. Tämä linja toisi uusia investointeja, innovaatioita ja osaamista maakuntaan. Se tarkoittaisi työtä ja kaivattua kääntövoimaa muuttovirtoihin.
Ajatus, että maakunnallisten energiayhtiöiden osuudet tulevissa ydinvoimaloissa toisivat alueellemme uusia mahdollisuuksia on varsinkin aluekehityksen kannalta tarkastellen kiistanalainen argumentti (vertaa LS 21.3).
Energiapolitiikan linjasta päätetään eduskunnassa. Sen mukaan määrittyy toimintakehys myös Etelä-Savossa. Linjaukset ydinvoimakysymyksessä ja yksittäisten yritysten pääomatalouden kehityksen spekulointi kymmeniä vuosia eteenpäin ovat aivan erimittakaavaisia asioita.
Ydinvoimaratkaisu on poliittinen päätös. Ydinvoima ei vastaa tulevaisuuden globaaleihin haasteisiin kestävällä tavalla, vaan edustaa mennyttä aikaa.
Sukupolveni hyvinvointia ydinvoima on siivittänyt viimeiset 50 vuotta, mutta tulevien sukupolvien energiaratkaisuksi siitä ei ole. Aikamme päättäjille on häpeäksi, jos he eivät pysty tarjoamaan tuleville polville edistyksellisempiä energiaratkaisuja.
Viisainta politiikkaa Etelä-Savonkin kannalta olisi määrätietoisesti tukea hajautettuja energiamalleja sekä ohjata tutkimusta ja investointeja voimakkaasti uusiin innovaatioihin niin energian säästämisen kuin sen tuottamisen aloilla.
Torsti Hyyryläinen
Kirjoittaja työskentelee tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Mikkelissä.
