Muistan melkein varmasti jonkun kertoneen minulle, että kun peruskoulun, lukion ja vieläpä ylioppilaslakin jälkeisen elämän aikana eteen tulleet valinnat on tehty, voi istua rauhassa alas ja nauttia saavutuksistaan.

Nyt tiedän, että kuulin tämän epäluotettavalta puhujalta, joka pitää majaa vain oman pääni sisällä.

Urani päätöksentekijänä lienee alkanut alakoulun neljännellä luokalla, jolloin minun käskettiin laittaa rasti yhteen ruutuun, jos haluan opiskella jatkossa englannin lisäksi saksaa, ja toiseen ruutuun, jos en.

Ruutua nimeltä ”Kiitos, mutta en ole kiinnostunut tämän valinnan tekemisestä” ei ollut.

Valinnat jatkuivat yläkoulusta lukioon: pitkä vai lyhyt oppimäärä, luonnontieteet vai vieraat kielet, puhekurssi vai vapaa-aika.

Juuri kun helpotuksen huokaus yhden valinnan jälkeen oli miltei purkautunut keuhkoista, pyydettiin jo seuraavaa kannanottoa.

Kaikki tämä vastuu puettiin vapauden valeasuun. Meille kerrottiin, että olemme etuoikeutettuja, itsenäisiä ja niin aikuisia, että kykenemme tekemään itse elämäämme koskevia päätöksiä.

Kapinointi olisikin tuntunut tyhmältä.

Kuka uskaltaa sanoa: ”En tahdo päättää”, kun päätöksenteko on julistettu oikeudeksi?

Kuka uskaltaa sanoa: ”Minulla ei ole mielipidettä tästä asiasta”, jos sanan- ja mielipiteenvapaus ovat ainutlaatuisia oikeuksia?

Niinpä paineet kasvavat: yhteiskunnallisista ja elämänkatsomuksellisista asioista on oltava näkemys, ja elämällä on oltava suunta ja selkäranka.

Kaikkeen kuitenkin tottuu. Olen karsinut karsimistani, sulkenut ovia, kirjoittanut ylioppilaaksi, valinnut jokseenkin kiinnostavan pääaineen yliopistosta ja vakuuttanut itselleni olevani siitä niin kiinnostunut, että kannattaa lukea koko kevät ja päästä opiskelemaan.

Nyt olo on kuin voittajalla – vihdoin olen päättänyt ja tarkentanut mielenkiinnon kohteeni terävämmäksi kuin koskaan. Voin lopultakin pysähtyä hetkeksi ja laskea ilmoille aikanaan kesken jääneen helpotuksen huokauksen.

Vaan kun uuden oppilaitoksen portteja viimein kolkutetaan, minun käsketään valita sivuaineita.

Vaihtoehtoja näyttää olevan noin tuhat, ja jokainen niistä vie minua eri reitille.

Vieläkään en näe missään ruutua, jonka vieressä lukisi: ”Kiitos mahdollisuudesta, mutta en halua ottaa asiaan toistaiseksi mitään kantaa.”

Saaramaria Turtiainen

Kirjoittaja on kerimäkeläinen opiskelija.

Tulostettava sivu

Jaa|Facebook Twitter Sähköposti

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu

TUOREIMMAT UUTISET

04.02. 12:30 Oopperajuhlat hakee kotimaista johtajaa
04.02. 12:32 Nainen kateissa Savonlinnassa
04.02. 11:37 Tänään vietetään ravintolapäivää
04.02. 11:19 Sää hidastaa hieman kaukojunia
04.02. 11:07 Kiviniemi tyrmää kutsun kuntauudistukseen
04.02. 10:34 HS: Kuntien määrä voi pudota jopa 65:een
04.02. 10:14 Savon Sanomat: Soini povaa kuumaa syksyä
04.02. 09:53 Viimeiset vaaliponnistukset tänään
04.02. 09:45 Pakkanen vaikeutti tulipalon sammutusta Heinävedellä
04.02. 09:37 Poliisi pysäytti huumekuskin Joroisissa
04.02. 09:20 Etelä-Savossa hytistiin alle 30 asteessa
03.02. 23:11 Mikkelin eversti jarruttaisi lähtöä Afganistanista
03.02. 19:36 Vanhempien lomalla lapsikin saa vapaata
03.02. 18:40 Mikkeli ja seurakunta valmistelevat jättikauppaa
03.02. 17:39 Ketomaalla myönteinen ensikosketus
03.02. 17:35 Pakkaset piristävät takseja
03.02. 16:43 Pelaser avasi uuden hallin Pertunmaalla
03.02. 15:49 Nosto 2012 toi Stellaan 13000 kävijää
03.02. 15:40 Mikkeliläisen tehtaan esimiehelle sakkotuomio
03.02. 15:08 Lukiolainen Joroisista käänsi parhaiten

Lisää tuoreimpia >>