Näin lopputalvesta, kun kevät hiipii sydämeen, mutta ulkona paukkuva pakkanen muistuttaa suomalaisen, kunnon talven jatkuvan vielä kuukausisotalla, olo saattaa usein tuntua lohduttomalta. Asiaa voi korjata valittamalla. Sillä vaikka usein annetaan ymmärtää, ettei asiat valittamalla parane, on sielussa istuva tuska jo hieman pienempi, kun sydäntään pääsee purkamaan.

Toisaalta voi lohduttautua sillä, ettei kevät ole koittanut vielä muillekkaan. Jos jaettu ilo on kaksinkertainen, kai jaettu suru on silloin puolittunut.

Joskus tekee ihan vain hyvää viettää pahaa päivää, kiukutella ilman syytä, murjottaa haluamatta lohtua tai rämpiä itsesäälin upottavassa suossa.

Vaikka nyky-yhteiskunta onkin jatkuvan onnellisuutta etsimässä ja matemaatikot tehtailleet monta kaavaa mielihyvän ja -pahan laskemiseen, on hyvä muistaa, että negatiiviset tuntemukset kuuluvat yhtälailla elämään ja pitävät meidät henkisesti kasassa. Sillä ei voi tuntea onnellisuutta, jos ei ole tuntenut onnettomuutta.

Mikko Alatalokaan ei ollut väärässä laulaessaan kaikille tutussa laulussaan ”kyllä kylässä voi käydä känkkäränkkä, kun on känkkäränkkäpäivä”, ja siksi ehdotankin kansallista känkkäränkkäpäivää, jolloin kaikki saavat ihan luvan perästä kiukutella, ruoka saa olla pahaa ja tukkakin huonosti.

Kenkiä en suosittele kuitenkaan laittamaan vääriin jalkoihin välttääksemme nilkkamurtumat, ja kepillä iskeminen on syytä jättää fiktiivisille hahmoille, jotka eivät joudu pahoinpitelysyytteeseen.

Kansallista känkkäränkkäpäivää odotellessa suosittelen lämpimästi henkisten patoutumien purkamista johonkin aktiiviseen tekemiseen. Toisaalta yhtä terapeuttista on kietoutua omaan ärtymykseensä ja velloa siinä hetken. Kunhan muistaa sitten irtautua siitä.

Nina Hirvonen

Allekirjoittanut toivottaa kaikille erinomaista pahaa päivää.

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu