20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
20.02.2011
13.02.2011
24.07.2010
21.07.2010
14.07.2010
05.06.2010
08.06.2010

27.08.2010
KOLUMNI
Kesätyöläisiä saattoi harmittaa painaa pitkää päivää heinäkuussa, kun tarjolla oli lämpöä ja aurinkoa mielin määrin…
Minä onnekas sain viettää heinäkuuni Alankomaissa lomaillen!
Ei työstressiä, vain uudesta maasta ja kulttuurista sekä ulkomaalaisien ystävien seurasta nauttimista. Sekä tietysti auringostakin.
Minulle tarjoutui mahdollisuus viettää puolet lomastani ulkomailla, kun Savonlinna-Säämingin Lions Club hyväksyi minut nuorisovaihtoon. En tiennyt yhtään mitä olisi luvassa, minne maahan menisin ja mitä minä vaihdossa tekisin – mutta kesä ja ulkomaat kuulosti hyvältä!
Vaihtoon kuului isäntäperheessä asumista sekä kansainvälisellä leirillä oloa, kymmenen päivää kussakin.
Halusin vielä pitkittää lomaani ja lähdin viikoksi tutustumaan Amsterdamiin suomalaisen ystäväni kanssa ennen isäntäperheeseen menoa.
Amsterdam on hieno kaupunki, sympaattisen pieni suurkaupungiksi ja todella monipuolinen. Siellä on paljon muutakin kuin coffee shopit ja punaisten lyhtyjen alue…
Hollantilaiset ovat uskomattoman ystävällisiä, rentoja ja anteliaita ihmisiä.
Isäntäperheeni, joka asui aivan Amsterdamin kupeessa, otti minut ja kolme muuta vaihto-oppilasta avosylin kotiinsa ja tarjosi meille ruoan, leposijan ja paljon ohjelmaa.
Tutustuimme Pohjois-Hollannin seutuun ja kävimme lukuisissa eri paikoissa näkemässä hollantilaista elämäntapaa.
Tiiviin yhdessäolon jälkeen oli erittäin raskasta jättää perhe ja vaihtarikämppikset ja lähteä leirille Etelä-Hollantiin, viiden minuutin matkan päähän Belgian rajasta.
Leirillä oli todella hauskaa ja paljon uusia ihmisiä: meitä oli yli 20 nuorta yhdessä sekä leirin vetäjät.
Joka päivä oli erilaista ohjelmaa, joita eri kaupunkien Lions Clubit järjestivät. Pääsin tutustumaan Etelä-Hollantiin.
Suurin osa asutuksesta sijaitsee pohjoisessa, joten metsiä ja maaseutua oli joka paikassa etelässä. Pohjois-Hollannissa sai nauttia suurista kaupungeista sekä meren rannoista.
25 päivän aikana opin suunnattoman paljon Hollannista ja sen kulttuurista ja ihmisistä. Tapasin lähes 40 muuta vaihto-oppilasta ympäri maailman. Sain paljon uusia ja läheisiä ystäviä, ja nyt minulla on hillitön lista maista, joissa pitäisi käydä kavereita moikkaamassa.
Suurin anti koko vaihdosta oli huomata – niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin – miten yli 20 eri kansallisuudesta koostuvassa porukassa ei huomannut toisten alkuperää.
Ihmisten kanssa tuli toimeen persoonan, ei kotimaan takia. Sen näki, tunsi ja koki, miten ihmiset oikeasti ovat samanlaisia ympäri maailmaa kulttuurieroista huolimatta.
Saara-Miira Kokkonen
Kirjoittaja on paljon matkustava savonlinnalainen.