• Etusivu
• Uutiset
• Kulttuuri ja viihde
• Urheilu
• Talous
• Vapaa-aika
• Mielipiteet
• Torsti
• Sää
• Video ja kuva

Hyvää huonoa seuraa

24.02.2010

Bad Company:

Hard Rock Live

+ + + +

Paul Rodgers on luottonimi. Hän on yksi rockin parhaista ja ilmeikkäimmistä tulkitsijoista, todellinen laulaja. Hänen äänessään on samalla aikaa melodista herkkyyttä ja raakaa voimaa. Ynnä tummaa ja savuista sävyä vähintäänkin riittävästi.

Siksi olen digannut häntä Freessä, Bad Companyssa, The Firmissä, The Law`ssa ja soolona. Aina eivät tekemiset ole olleet ihan super-innostavia, mutta ääni on aina soinut hienosti.

Vanhoilla meriiteillä olen valmis antamaan anteeksi myös Rodgersin seikkailut Queenissa. Siitä ei alun alkaenkaan voinut seurata mitään hyvää, eikä totisesti näin käynytkään.

Meininki on ihan toinen tällä tuplalla, jossa on sekä audio-cd että dvd Floridan Hollywoodista elokuulta 2008. Keikka oli ainutkertainen reunion melkein alkuperäisellä Bad Company-miehistöllä. Melkein siksi, että mukana olivat Rodgersin lisäksi kitaristi Mick Ralphs ja rumpali Simon Kirke. Bassossa nähdään joku nobody vuonna 2006 edesmenneen Boz Burrellin tilalla ja mukana on myös kakkoskitaristi.

Setti koostuu pelkästään 70-luvun Bad Company-hiteistä. Painopiste on albumeissa Bad Company, Straight Shooter ja Run With The Pack. Ja sehän passaa, sillä noilla levyillä on tiivistettynä paljon 70-lukulaisen, bluespohjaisen hard rockin parhautta. Can´t Get Enough, Good Lovin´ Gone Bad, Feel Like Makin´ Love, Run With The Pack ja Rock Steady ovat loistavia biisejä, eikähän tässä kyllä ole yhtään huonoa hetkeä mukana.

Lavameininki on konstailematonta ja karua. Ralphs näyttää eläkkeellä olevalta koulun talkkarilta ja eletty elämä näkyy sankariemme kasvoista, mutta soitto soi ja laulu raikaa. Classic rock-henkinen yleisö elää mukana tiiviisti ja kauniin nostalginen tunnelma välittyy katsojallekin, kun käsittelyyn saapuu hieno Shooting Star. Se on alun perin muistolaulu Freen kitaristi Paul Kossoffille, mutta nyttemmin myös muille ennen aikojaan manalle menneille soittajille ja laulajille.

Tämä on näitä nostalgiapläjäyksiä. Olisi toki hienoa saada vertailun vuoksi live-dvd Bad Companyn kunnian päiviltä jostakin vuoden 75-76 paikkeilta, mutta tämäkin on hieno juttu arkistojen avautumista odotellessa.

Anssi Mehtälä