Mustajärven Paten soolotuotanto on levy levyltä ujuttautunut lähemmäs kantria ja muuta perinnemusiikkia. Siksi albumillinen Johnny Cashia suomeksi ei tule suurena yllätyksenä.

Hieman yllättävää on sen sijaan se, että tämä on jo toinen peräkkäinen soolo-Mustajärvi lyhyen ajan sisällä. No, ensi vuonna saamme uuden Popeda-levyn ja jo sitä ennen tämän kesän keikoilta koostetun livelevyn ja -dvd:n.

Musta keskittyy Cashin 50- ja 60-lukujen tuotantoon. Levylle on haettu kuivakka, perinnetietoinen kantrihölkkä-soundi sen klassisen Cashin boom-chicka-boom -esikuvan mukaisesti.

Linjasta poiketaan vain parissa bluesissa, eikä kovin onnistuneesti. Etenkin Yksinäisyys syö (I´m I Could Cry) menee kolkoksi rymistelyksi eikä sitä pelasta edes Dave Lindholm duettokaverina.

Muuten levy soi hienosti. Pieni bändi soittaa komeasti ja etenkin kitaristi Risto Klemola nakuttelee makoisasti. Biisit eivät ole ihan kaikkein kuluneimpia, vaikka mukana on tuttujakin ralleja.

Pisteet levy ansaitsee myös teksteistä. Pääosa kappaleista on sanoitettu uudelleen ja esimerkiksi I Walk The Line eli uudelta nimeltään Kaita tie kertoo nyt myös suomeksi samaa tarinaa kuin alkuperäinen. Vanha Yölinjallain-suomennoshan vei biisin erheellisesti rekkakuskien maailmaan.

Yksi myönnytys tässäkin kategoriassa on. A Boy Named Sue lauletaan edelleen Jukka Virtasen lyömättömänä suomennoksena nimellä Balladi pojasta nimeltä Vee. Ei siitä pysty kukaan parantamaan.

Näille elementeille pisteet sitten kuuluvatkin, sillä levyn heikoimmaksi lenkiksi osoittautuu laulaja itse. Pate ei saa kaivettua sisimmästään sellaista kunnon kantriääntä, jolla nämä laulut pitäisi minun mielestäni laulaa. Vokalisti esiintyy rennosti ja mutkattomasti eikä sorru huutamiseen, mutta pinnallisiksi hänen suorituksensa jäävät.

Pate Mustajärven pitää tietysti kuulostaa Pate Mustajärveltä, mutta ihan kaikkeen ei hänenkään äänensä sovi. Huomasin miettiväni levyn soidessa tuon tuostakin, että joku Kari Tapio olisi tehnyt samoilla sovituksilla ja taustoilla tästä loistavan.

Nyt tämä on vain ihan ok. Kaikin puolin mallikas levy, josta kuitenkin puuttuu se suuri tunne ja tulkinta. Tuntuu, kuin Pate ei sittenkään olisi ollut tässä projektissa ihan sadalla prosentilla mukana.

Anssi Mehtälä

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu