Vanhaa sanontaa mukaillen Kiss oli 90-luvun puolivälissä tilanteessa, jossa oli joko palattava rehellisesti nostalgiatielle tai pistettävä pillit pussiin.

90-luvulla Kiss yritti rankentaa ja ajanmukaistaa imagoaan grunge-aallossa, mutta turhaan. Kiertueet eivät vetäneet väkeä eivätkä levyt myyneet, vaikka esimerkiksi Revenge (1992) oli kelvollinen suoritus.

Asiaa ei auttanut, että Kiss palautti keikkasetteihinsä aimo joukon 70-luvun klassikkobiisejä. Nostalgia-efekti ei sittenkään ollut täydellinen.

Vuonna 1995 tapahtui liikahdus retrosuuntaan. Kiss nauhoitti erinomaisen Unplugged-shown MTV:lle ja homman kruunasi originaalimiesten Peter Crissin ja Ace Frehleyn liittyminen Paul Stanleyn, Gene Simmonsin, Bruce Kulickin ja Eric Singerin seuraan neljän biisin ajaksi.

Kulissien takana tapahtui muutakin. Diilejä sorvattiin kiivaasti ja vuonna 1996 Kiss palasi lavoille alkuperäisessä kokoonpanossa, meikkeineen ja pyrotekniikkoineen.

Kiertue oli jättimenestys, kuten sitä vuosikymmenen jälkipuoliskolla seuranneet kaksi rundia. Magia ei tosin kestänyt kauaa ja bändin jätti ensin Criss ja sitten Frehley. Nyttemminhän Kiss touhuaa Crissin ja Frehleyn meikeissä esiintyvien Singerin ja Tommy Thayerin kanssa.

Kissology 3 niputtaa yhteen nämä vaiheet. Bonuslevyineen viisikiekkoiseksi kasvava paketti sisältää musiikkiviihdettä hulppeat 11 tuntia, joten parinkympin hinnalle tulee kyllä kunnolla vastinetta.

Meikittömältä ajalta on kaksi keikkapätkää. Detroitissa ja Sao Paulossa vuosina 1992 ja 1994 tallennetut livepätkät esittelevät musiikillisesti erinomaisen Kissin, jonka livesetti sisältää biisejä bändin koko uralta ja kaikilta kausilta. Hommasta tuntuu kuitenkin puuttuvan kipinää, vaikka lavarakennelmat ovat isoja ja musiikki soi isosti. Audiopuoli tosin vähän mättää kummassakin; selvästi kuulee taas kerran, ettei näitä ole jälkikäteen korjailtu.

Kokoelman parasta antia on nyt ensimmäistä kertaa kokonaisena nähtävä Unplugged-esitys. Biiseissä on tuntemattomampiakin valintoja ja meininki kaikin puolin rento. Esimerkiksi God Of Thunder esitetään kantriversiona! Frehleyn ja Crissin ilmaantuminen lavalle on edelleen sykähdyttävä hetki ja yleisön reaktio orgastinen, oli kyseessä sitten kuinka laskelmoitu julkisuustemppu tahansa.

Meikit sudittiin taas naamaan vuonna 1996. Ensimmäinen reunion-keikka Detroitin Tiger Stadiumilla on tässä mukana, mutta on paketin pahin pettymys. Ääni on ok, mutta ilmeisesti kamerakalusto on osin pettänyt koska tarjolla on vain lähikuvia, eikä lavasysteemien suuruudesta saa minkäänlaista käsitystä. Lisäksi kuva feidautuu mustaksi biisien välissä, mikä on ärsyttävää, koskapa välispiikit kyllä kuullaan.

Vuoden 1998 Psycho Circus-kiertueen keikka Los Angelesissa on sitä vastoin erinomainen tallenne. Keikka on kokonainen eikä materiaalin tasossa ole valittamista missään suhteessa. Viimeinen pätkä on vuodelta 2000, niin sanotulta jäähyväiskiertueelta, jonka jälkeen Kiss on laskujeni mukaan tehnyt puolenkymmentä eri pituista rundia. Sekin on loistavaa tasoa.

Välissä nähdään lyhyempiä esityksiä mm. MTV:n palkintogaalasta ja muista pippaloista. Esitykset ovat ok, mutta päällekkäisyyksiä biisien suhteen tulee tietty roimasti.

Viimeiseksi on isketty 43 minuuttia suttuista ja rupista, mustavalkoista meininkiä New Yorkista joulukuulta 1973. Jossakin kämäisessä liiterissä hyvin, hyvin varhainen Kiss mättää hienolla iskulla varhaisia biisejään ja meno on huima, vaikkei tasossa kehumista olekaan.

Onhan näitä ilmeisesti neljäskin osa tulossa, koskapa pakkausten selkämyksistä muodostuva Kiss-logo ei vielä ole täydellinen. Se käsitellee 2000-luvun vaihtelevilla miehityksillä tehdyt kiertueet, joilta on jo markkinoilla parikin tallennetta. Taitaapa nelososaan mahtua myös tänä vuonna starttaava Sonic Boom-kiertuekin, joten viimeistä volyymia saanemme odottaa vielä tovin.

Anssi Mehtälä

|Lisää

Keskustelua aiheesta

Aiheesta ei ole vielä keskustelua

Aloita keskustelu