
Risto T. Nieminen on tehnyt tuomiokirkkoseurakunnan kulkueristin. Hän teki sen ennen lähtöään lähetystyöhön Tansaniaan. – Niihin lähtemisiin sisältyy aina dramatiikkaa ja ajattelin, että jos en palaa, tämä risti jää muistoksi.
.. :
Risto T. Nieminen on elämäntapapappi. Hän on vahvasti sitoutunut kirkon työhön.
– Sen, minkä teen, pyrin tekemään kunnolla ja tosissani.
Vs. tuomiorovasti Nieminen on monipuolinen mies. Hän on pappi, hallintomies, tutkija, lähetystyöntekijä, rakentaja ja musiikki-ihminen.
Nieminen juhlii 60-vuotispäiviään juhannuksen alla 19. kesäkuuta.
Nieminen sanoo pitävänsä seurakuntatyöstä koko sydämestään.
– Työ on hyvin rikasta. Siinä saa olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa työskentely sopii hyvin karjalaispojalle, hän naurahtaa.
Mies on Lahdessa syntynyt evakkovanhempien lapsi.
– Evakkotaustasta johtuu varmasti sekin, että minussa on uudisrakentajan verta. Haluan luoda uutta ja keksiä uusia tapoja esimerkiksi seurakunnan toimintaan. Lähetystyössä tämä korostuu.
Nieminen on ollut kahteen otteeseen lähetystyöntekijänä Tansaniassa. Mukana oli koko perhe, ja Niemisen vaimo apulaisylilääkäri Marja-Leena Nieminen toimi lähetyslääkärinä. Perhe muun muassa puhuu swahilin kieltä.
Niemisen mukaan kirkon tehtävänä on pitää toivoa yllä ja välittää hyvää sanomaa armahtavasta Jumalasta sekä kulkea ihmisten rinnalla.
– Lähetystyössä oli myös monenlaisia vaikeuksia. Siellä on sairautta, kuolemaa, kurjuutta sekä aivan ihania, sydämellisiä ihmisiä. Afrikka on niin väkevä maanosa.
Niemisen väitöskirja käsittelee seurakuntarakenteita.
– Seurakunnat joutuvat muokkaamaan rakenteitaan sitä mukaa, kun kuntarakenteet muuttuvat. Esimerkiksi vuoden 2000 jälkeen Suomen kartalta on hävinnyt yli 70 seurakuntaa. Sama trendi jatkuu.
Nieminen tietää, että yhteenliittymillä on saatu toiminnallisia ja taloudellisia etuja. Prosessit ovat kuitenkin hankalia ja työläitä.
– Kirkon tulevaisuus ei ratkea rakenteiden muuttamisella. Seurakuntatyön salaisuus on siinä, miten työntekijät ovat valmiita elämään ihmisten rinnalla ja välittämään evankeliumia tämän ajan ihmisille.
Kirkon jäsenkadosta on puhuttu paljon. Nieminen muistuttaa, että ihmiset ovat yhtä uskonnollisia kuin aina ennenkin. Se vain kanavoituu eri tavalla.
– Juuri valmistunut kysely osoittaa, että yli 70 prosenttia mikkeliläisistä ei eroaisi kirkosta missään tapauksessa. Tämä on parempi tulos kuin keskimäärin Suomessa.
Nieminen uskoo mikkeliläisten sitoutumisen johtuvan siitä, että kaupungissa on vahvat kansankirkon juuret.
– Seurakuntatyötä on todistettavasti tehty yli 650 vuotta tällä seudulla. Tuomiokirkkoseurakuntakin on sata vuotta vanha. Seurakunta on nuorekas, dynaaminen ja täällä on tekemisen meininki.
Nieminen muistuttaa kuitenkin, että vanhalle asialle täytyisi keksiä myös uusia ilmaisumuotoja.
– Ei kirkon tarvitse omasta asiastaan luopua, mutta aina voidaan etsiä uusia tapoja esittää se.
Vs. tuomiorovasti on itse kiinnostunut musiikista ja uusista uskon ilmaisutavoista.
– Kuorolaulu on osa elämää.
Nieminen sanoo, että seurakunnissa täytyisi löytää uusi tsemppi ja särmä siihen, mitä tarjotaan nuorille aikuisille.
– Nuorten kritiikki kirkkoa kohtaan on oikeutettua. Pitäisi löytää sellaista toimintaa, joka antaisi avaruutta pohdinnalle ja etsinnälle. Esimerkiksi päiväjumalanpalvelus ei kiehdo, mutta Tuomas-messuille on vahva tilaus.
Jaana Puustell
Syntynyt 19.8.1948 lahtelaiseen karjalaisperheeseen. Teologian maisteri Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta 1972. Vihitty papiksi Helsingin hiippakunnassa 1973. Seurakuntapastorina ja kappalaisena Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa vuodesta 1976. Lähetystyöntekijänä ja kirkonrakentajana Tansaniassa 1981–1985 ja 1990–1993. Seurakuntarakenteita käsittelevä väitöskirja ja teologian tohtorin tutkinto 2002. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija 2005. Piispainkokouksen jäsen 2004–2005. Vs. tuomiorovastina joulukuusta 2007. Mikkelin hiippakunnan pappiasessorina 2002–2008. Fermaatti-kuoron hallituksen pj. Avioliitossa apulaisylilääkäri Marja-Leena Niemisen kanssa. Kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta. Puutyöt, rakentaminen, kuorolaulu ja sulkapallo.