Tehometsätalous on omiaan jyrkentämään hirven kannanvaihteluja.
Hirven pitkä alamäki jatkuu
28.09. 11:09
Hirvikanta näyttää kehittyvän Suomessa juuri sitä rataa kuin ilomantsilainen tutkijakonkari Kaarlo Nygrén ounasteli Itä-Savossa ja Länsi-Savossa neljä vuotta sitten. Ollaan hitaalla, mutta pitkällä matkalla kohti pohjaa.
Seuraava huippu häämöttää kaukana tulevaisuudessa, jos asiat menevät niin kuin ne ovat 1500-luvulta lähtien menneet kautta Euraasian. Huiput ovat toistuneet 80–100 vuoden välein ja alkaneet eri seuduilla hiukan eri aikoihin.
Tiedot vuosisatojen takaa ovat peräisin monenkirjavista arkistolähteistä, muun muassa Venäjän tsaarien ja Ruotsin kuninkaiden päiväkirjoista, tulliluetteloista ja kauppatilastoista.
Viime vuosisadan kehityksestä on jo luonnontieteellistä tutkimusta, ja se kertoo samaa tarinaa kuin vanhat kronikat. Nousu on hyvin nopea, voimakas ja suoraviivainen. Lasku on hidas, ja alenevan trendin ympärillä on pienempiä nousuja ja laskuja.
Viimeksi hirvianta alkoi elpyä 60-luvulla ja teki käsittämättömän nopean nousun 70-luvulla. Sitten tasaantui, ja 2000-luku on ollut alamäkeä.
Hirvien väheneminen on nyt alkanut pienentää myös susikantaa.
Pertti Martiskainen
