Parempi lasten on olla ulkona urheilemassa kuin kotona tietokoneruudun äärellä, linjaa Alicia Onttonen.
Ilman tausta-ahertajia ei olisi urheiluseuroja
04.05. 15:15
Urpolan jalkapallokentän laidalla Mikkelissä kuuluu hersyvää naurua. Alicia Onttonen hymyilee aurinkolaseissaan ja viettää mukavaa aikaa jalkapallo-ottelussa.
Pelit ovat Onttoselle juhlahetkiä, vaikka hän ei itse juokse pallon perässä eikä yleensä edes ehdi seurata kentän tapahtumia kovin tarkalla silmällä.
– Joskus ehdin ja joskus en, mutta ei sillä ole niin väliä. Minulla on omat kivat hommani, Onttonen tuumaa.
Hänelle Porrassalmen Urheilijat -62:n jalkapallopelit tarkoittavat aherrusta milloin missäkin tehtävässä. Usein hänet tapaa myyntikojusta makkaraa, kahvia, limua ja makeisia kauppaamassa.
– Turnauspäivänä niitä menee tasaisesti koko ajan, kokenut kojumyyjä selvittää.
Ottelujen ja turnausten välillä seuran naisten, B-tyttöjen ja C-tyttöjen buffet-vastaavana toimiva Onttonen huolehtii siitä, että lähinnä pelaajien vanhemmista saadaan koottua riittävästi vapaaehtoistyövoimaa myös seuraavaksi kerraksi.
– Kesäisin pelit ja turnaukset vievät melkein kaikki viikonloput ja silloin tällöin arki-iltojakin, mutta minua se ei haittaa ollenkaan. Tämähän on paras mahdollinen tapa viettää vapaa-aikaa, Onttonen hehkuttaa.
Esimerkiksi turnausten kioskimyynti on olennainen osa urheilujoukkueen varainhankintaa. Tuloilla katetaan merkittävästi vaikkapa turnausmatkojen kustannuksia ja pelaajien kausimaksuja.
Onttosten jalkapalloperheessä pelaaminen on tytärten puuhaa ja valmentaminen isän. Äidistä taustapuuhaajan rooli tuntuu mieluisimmilta.
– Meille on siis muodostunut selkeä tehtäväjako, hän hymyilee.
Ei sillä, etteikö Alicia Onttonen itsekin tietäisi, millaista jalkapallon pelaaminen on. Lapsuudessaan Chilessä hän kirmasi alituiseen pallon perässä. Pelikavereita pienen Alician ei tarvinnut hakea kaukaa, sillä hänen seitsemästä veljestään ja kahdeksasta siskostaan löytyi aina riittävästi innokkaita.
– Jalkapallo todella vie ihmisen mukanaan, eikä se ole ollenkaan huono asia, Onttonen sanoo – ja nauraa taas.
Alicia Onttonen
46-vuotias mikkeliläinen.
Syntynyt Parralin kaupungissa Etelä-Chilessä.
Asunut Suomessa 19 vuotta, joista viimeiset yhdeksän Mikkelissä.
Perheeseen kuuluvat aviomies Pauli sekä tyttäret Anita, 18, Kati, 16, Viviana, 13, ja Pilar, 12.
Työskentelee laitoshoitajana palvelutalossa.
Vapaa-aikana toimii taustatehtävissä jalkapalloseura PU-62:n eri joukkueissa.
