Erik Liljeström on pappi, kirjailija ja Citroen-harrastaja. Matkaseurana tytär Vera Liljeström.
Matkalla ajassa ja avaruudessa
14.06. 16:26
Tähän se johti. Hyvältä tuntuu, sanoo Erik Liljeström kädessään uunituore kirjansa, omakustanne Tähtiajan matkalaiset.
Tähän tarvittiin pitkä matka, ja matka jatkuu vielä.
– Tulevien lukijoiden ansiosta kirjoja ei ole enää yksi, vaan yhtä monta kuin lukijoitakin. Uskoisin, että kirja herättää ajatuksia lukijoissa, sanoo Liljeström.
Ainakaan Liljeström ei kitsastele tarjoamissaan ajattelun aineksissa.
Lähtökohtana kirjalle oli hänen kiinnostuksensa tähtitieteeseen.
– Löysin Peter Greenin kirjan Supersäikeet, ajan halkeamat ja ajan kätketyt ulottuvuudet. Aloin pohtia ihmisen ajan tajua ja erilaisia aikakäsityksiä.
Käsitykset ajasta ovat kulttuureihin sidottuja. Länsimaissa käsitys on lineaarinen, idempänä syklinen..
– Esimerkiksi Itä-Afrikassa ajatellaan, että jos kahden tapahtuman välillä ei tapahdu mitään, silloin aikaa ei kulu.
Tämän papin seurassa kuulija hengästyy helposti.
Ennen romaanejaan Liljeström oli kirjoittanut laulutekstejä sekä gradun Turun yliopiston teologiseen tiedekuntaan.
Hankittuaan oman tietokoneen hän sanoo panneensa merkille, että sillä voisi kirjoittaa kaunokirjallisuuttakin.
Elokuussa 1999 Liljeström oli töissä Kruunupyyssä. Hän ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä kirjaansa vapaiden iltojensa täytteeksi.
Taivaanrannan työmaa ilmestyi 2001 FinnEpoksen kustantamana. Romaani sijoittuu 1990-luvun lamavuosiin Oulussa, ja kertoo kahdesta nuoresta onneaan etsimässä.
Viime viikolla painosta tulleessa toisessa kirjassa onnen etsintä on siirtynyt maasta tähtiin.
Siinä fiktiiviset hahmot kuten Juristi, Insinööri, Jaska, Pirkko ja Kuulamutterimies tekevät matkan Ranskan kautta avaruuteen.
Enempää juonesta kirjoittaja ei haluaa paljastaa.
Kummassakin kirjassa on kirjoittajansa mukaan pohjimmiltaan kyse hyvän elämän etsinnästä.
Kirjoja on myynnissä Nettipokkarissa sekä mäntyharjulaisissa liikkeissä.
Kun Liljeströmiltä kysyy mahdollisesta seuraavasta kirjasta, hän innostuu silminnähden.
Juuri edellisenä iltana oli herännyt ajatus.
– Jospa koittaisi kirjoittaa kirjallisen kehäpäätelmän! Siinä palaset etenisivät kuin dominopelissä ja lukija joutuisi mukaan sanaleikkiin. No, luultavasti siitä tulee täyttä peetä.
Taidat olla melkoinen pohdiskelija?
– Säheltäjä minä olen. Yritän sahata puuta, korjata risoja autoja, olla iskä ja käydä seurakunnassa.
