Joska Hideg halusi antaa liikkeelleen nimen, joka tarkoittaa jotain hempeää ja romanttista monella eri kielellä. Sanasta käy myös ilmi, mitä liikkeessä myydään.
Rakas, raskas työ
04.06. 12:37
Savilahdenkadulla Pulkkisenkulmassa on liike, jonka ovesta sisään astuessaan siirtyy menneeseen maailmaan. Antiikkiliike Romantikin huonekaluissa näkyy ajan patina, ja seinäkellotkin lyövät omia aikojaan.
– Tällä hetkellä vanhin esineemme on iso tamminen kapiokirstu. Pohjanmaalta peräisin oleva kirstu on vuodelta 1773, kertoo antiikkikauppias Joska Hideg.
Mikkeliläinen Hideg on pitänyt vaimonsa Salmen kanssa liikettä jo 24 vuoden ajan.
– Kun aloitimme, asiakaskunta oli aivan toisenlaista. Nuoret ovat antiikista nykyään vähemmän kiinnostuneita. Uusia asiakkaita on saatu venäläisistä.
Asiakkaat kysyvät nykyään käyttöesineitä kuten pöytiä ja vaatekaappeja. Koriste-esineet käyvät kaupaksi huonommin. Venäläisten ja suomalasten maku on antiikkiesineidenkin suhteen erilainen.
– Suomalaiset pitävät yksinkertaisesta tyylistä kuten jugendista. Venäläiset taas ovat kiinnostuneita näyttävistä esineistä.
Talouden taantuma on karsinut niin suomalaisia kuin venäläisiäkin asiakkaita. Kilpailu on alalla kovaa.
– Euron myötä hinnat ovat kallistuneet, joten kaikki kulut ovat suuremmat. Sen sijaan antiikkiesineiden hinnat ovat halventuneet. Niistä on nykyään paljon enemmän tarjontaa, joten kauppiaiden on kilpailtava hinnoilla.
Antiikkia Hideg ostaa sekä Suomesta että ulkomailta. Hän osaa määritellä nopeasti esineen iän.
– Sen näkee esimerkiksi puun väristä ja tekotavasta. Myös tyyli helpottaa arvioimista. Esimerkiksi jugendtyyli tuli Suomeen 1910-luvulla.
Antiikkiesineen hinta määräytyy monen seikan perusteella. Ensinnäkin sen, mitä siitä on itse maksanut. Myös kuljetus maksaa, etenkin jos tuodaan suuria huonekaluja ulkomailta.
Hintaan on siis laskettava myös laivamatkat, autonhuollot, vuokrat, verot ja sähkölaskut. Ulkonäkö ja tekotapakin vaikuttavat siihen, mitä esineestä voi pyytää.
Unkarissa syntynyt Hideg puhuu kahdeksaa kieltä. Asiakkaita on hyvä osata palvella heidän äidinkielellään.
– Kerran puhuin liikkeessä puoli tuntia englantia yhden miehen kanssa, ja lopulta kävi ilmi, että hän olikin unkarilainen.
Antiikkikauppias saa venyä moneen hommaan. Myytäviä esineitä joutuu esimerkiksi korjaamaan ja entisöimään. Kun Hidegit pyörittivät liikkeenpidon ohella kirpputoria, he eivät voineet pitää vuosiin vapaapäiviä.
– Jos tätä työtä ei rakastaisi, tätä ei olisi tehnyt niin monta vuotta. Antiikkikauppiaan työ vaatii intohimoa, sitkeyttä ja ihan fyysistä voimaakin, koska huonekalut eivät liiku itsestään.
Joska Hideg
Syntyi Unkarissa 11. 3. 1945.
Tuli Suomeen vuonna 1975. Asui ensin Joensuussa, Mikkelissä vuodesta 1983.
Perheeseen kuuluvat vaimo Salme, italianvinttikoira ja kolme whippettiä.
Puhuu unkaria, romaniaa, suomea, saksaa, englantia, venäjää, ranskaa ja italiaa.
