Sofi nouti tavin vauhdikkaasti, kehuivat Antti Pakkalen (vas.) ja Peik Salonen.
Sorsat lehahtivat taivaalle
20.08. 20:31
Sorsastus alkoi eilen jo perinteiseen tapaan saalistuksen kannalta huonossa kelissä eli aurinkoisella poutasäällä. Sorsat lentelivät korkealla jo ennen ensimmäistäkään laukausta jahtimiesten asettuessa ruovikoihin.
Juhani Salminen kotiutui armeijasta pari viikkoa sitten. Ensi viikolla odottavat työt lähinnä porkkanoita tuottavalla läheisellä tilalla Joroisten Kerisalossa. Armeijassa tuli koulutus tarkka-ampujaksi. Sormet eivät kuitenkaan syyhyä ampumaan mitä vain.
– Ennakkoon voin jo sanoa, että välttämättä en ammu yhtään laukausta. Ilman on liian kirkas ja sorsat nousevat taivaalle ja lentävät sitten selkävesille päiväksi turvaan. Iltalennolla niitä ehkä sitten tavoittaa paremmin.
Salmisen ennuste piti tarkkaan paikkansa. Sorsia lensi molempiin suuntiin passipaikan ohitse, mutta etäisyys oli enimmäkseen aivan liian pitkä.
– Saalis ei olekaan minulle pääasia. Kunhan pääsen kuuntelemaan ja kahtelemaan luontoa.
Sorsastus on Salmiselle sen verran intohimo, että koulustakin piti olla joskus aloituspäivänä poissa. Saalis jää syksyssä yleensä noin kymmeneen sorsaan.
– Olen kulkenut metsällä mukana pikkupojasta. Metsästyskortin suoritin 13-vuotiaana ja kantoluvan hankin heti 15-vuotiaana. Maaseudulla pojat harrastavat usein sitä samaa kuin isäkin.
– Metsästys on maaseudun nuorelle ihan normaali harrastus. Veri vetää luontoon, kun on tottunut siihen pienestä pitäen.
Joroisissa on Salmisen mukaan eniten heinäsorsia, taveja, haapanoita ja telkkiä.
– Tappaminen ei ole sen mun juttu. Reppua ei tarvitse saada täyteen. Voin vain katsella, kun sorsat lentävät läheltä ohi.
Viime aikoina metsästysjärjestöt ovat korostaneet lajituntemuksen tärkeyttä. Lentävä lintu pitäisi tunnistaa ennen ampumista.
– Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, mitä tulikaan ammuttua. Yleensä sorsa putoaa, mutta myös pummeja tulee.
Salmisen mukaan sorsastuksessakin maltti on valttia.
– Liian kaukaa ohi menevä parvi palaa usein takaisin puolta matalammalla. On vain odotettava. En ymmärrä sellaista, että tolskataan ja ammutaan mihin vain.
Sorsastuksessa jotkut saavat paremmin saalista noutavilla koirilla kuin toiset haulikoilla. Haavakoita jää piilottelemaan, eikä niitä löydetä koskaan.
– Jos laukaus osuu vähän suolille, levittää sorsa siipensä ja liitää jopa kolme sataa metriä. Haavoittunut sorsa jää sitten ruovikkoon ja hukuttaa lopulta itsensä pitämällä pohjassa heinästä kiinni, kun sitä etsii, harmittelee Salminen koirattomuuttaan.
Lue lisää perjantain Länsi-Savosta
