Rubiininpunainen kupla vuosimallia -65 palvelee Essi Hämäläistä nykyisin lähinnä vain kesäisin. – Talvella kuplalla ajaminen on oma taiteenlajinsa.
Suloista ystävän säksätystä
01.07. 10:31
Kuplavolkkarin – siis Volkswagen Typ 1:n – äänen ja ulkomuodon tuntenevat kaikki: vastaiskumoottori säksättää ja sytkyttää tasaisesti, katto ja lokasuojat pullistuvat pyöreinä.
Itsensä Adolf Hitlerin kannustamana luotu kansanauto on vienyt monen autoilijan sydämen – joskus ehkä myös hermot – vuosikymmenten aikana.
Yksi kupliin haksahtaneista on mikkeliläinen Essi Hämäläinen.
Ensimmäisen ja edelleen täysillä kulkevan, vuosimallin -65 kuplan hän sai aikoinaan isältään ensiautoksi. Ennakkoluulot olivat nujertaa nuoren naisen.
– Epäilin sen käyttöauto-ominaisuuksia. Ne kuplat, joihin olin sitä ennen tutustunut, eivät myöskään olleet mitään museoautojen aatelia. Tämä oli kuitenkin upea latolöytö.
Latolöytö on sittemmin osoittautunut harvinaisen uskolliseksi kulkupeliksi. Se ei ole kertaakaan jättänyt tielle.
– Vain kerran se jätti pihaan, kun oli 29 astetta pakkasta, eikä akku kestänyt. Muuten on toiminut erinomaisesti, Hämäläinen kiittelee.
Kestävyyden ja sitkeyden taustalla on etenkin ilmajäähdytteinen moottori. Autossa kun ei vesi juokse muualla kuin pissapojassa.
Mutta mikä ihme saa selväjärkisen yliopistotutkijan ihastumaan kuplavolkkareihin? Hämäläisen mukaan tärkein syy on kuplalla ajamiseen liittyvä oma, ainutlaatuinen tunnelmansa.
– Ajaminen vaatii asennetta. Kaikki huomioivat, että ajetaan vanhalla autolla. Toisille tulee siitä hyvä mieli, mutta osalle tulee pakonomainen tarve päästä ohi, Hämäläinen selittää.
Hänen mukaansa kupla on usein harrastajalleen perheenjäsen, ei pelkästään ajoneuvo. Läheisistä väleistä kertoo jotakin se, että useimmilla kuplilla on lempinimet. Hämäläisen hoppa on nimeltään Minni.
– Auton alkuperäinen rekisterinumero alkoi kirjaimin MHP, josta muotoutui ystävän suussa sitten Minni Hiipi.
– En minä sentään sille hyvänyönsuukkoja käy antamassa. Mutta puhua sille pitää. Minnillä on välillä huonoja ja parempia päiviä.
Hämäläisen mielestä naiset ja kuplat sopivat mitä mainioimmin yhteen, sillä jo auton muotokieli on mukavan naisellista. Mikkelin volkkarikerhollakin oli vuosikausia vanha rouva kannattajajäsenenä ihan vain silkasta rakkaudesta pallomallisia autoja kohtaan.
Hämäläinen muistuttaa, että harrastus voi tuoda elämään muutakin mukavaa kuin vain auton. Hän on itse löytänyt ystävien lisäksi avopuolisonsa kuplistien joukosta.
– Tämä on sellainen harrastus, että puoliso on mukana, halusi tai ei, hän nauraa.
Hämäläinen ei keksi mitään, mitä kuplasta pitäisi muuttaa.
– Se on vähän niin kuin parisuhteessa, että toista osapuolta on turha yrittää muuttaa. Se on itse muututtava, auto ei sitä tee.
.
.
Essi Hämäläinen
Työskentelee tutkijana Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Perheeseen kuuluvat avomies ja kissa.
Harrastaa kuplavolkkareiden lisäksi muun muassa meripartiota, ulkoilua ja valokuvausta.
Mikkeliläisten volkkariharrastajien VW Club St. Michel ry:n puheenjohtaja.
