Ammattikalastaja pysyy leivän syrjässä kiinni, kun kalaa tulee sata kiloa päivässä, kertoo Pentti Kämppi.
Veri vetää kalastajan järvelle
19.10. 10:37
Ammattikalastajia on Suomessa enää reilut 200. Hirvensalmelainen Pentti Kämppi on yksi heistä.
Kämpillä on takanaan yli 20 työvuotta kalastajana. Ammattiaan hän harjoittaa kotimaisemissaan Hirvensalmella.
– Vaikka olen tehnyt muitakin töitä, veri on vetänyt aina järvelle. Myös setäni olivat kovia kalamiehiä.
Kämppi kalastaa muikkua nuotalla Puulasta ja Suonteesta. Työpäivät alkavat aamuvarhaisella ja loppuvat usein vasta illalla.
– Kalaa pitää saada noin sata kiloa päivässä. Siitä maksetaan 150–200 euroa. Tuossa tahdissa on pysyttävä, muuten loppuu leipä, Kämppi havainnollistaa.
Kalansa Kämppi myy suoraan asiakkaille. Ostajia on Mikkelissä, Hirvensalmella ja esimerkiksi Jyväskylässä.
Työtään kalastaja tekee ympäri vuoden. Kesällä Kämppi käyttää nuotanvetoon venettä, talvella hän kalastaa nuotalla jään päältä.
Parasta työssä on oma vapaus ja lähellä oleva luonto.
– Tässä on oma rauha. Kalastaja näkee myös paljon luonnon ihmeitä. On hienoa katsoa, kun esimerkiksi hirvenvasa opettelee uimaan.
Hetken mielijohteesta kalastajaksi ei voi ryhtyä. Aloituskustannukset ovat suuret.
– Pitää ostaa veneet ja pyydykset. Siihen menee helposti sata tuhatta euroa, monesti enemmänkin, Kämppi arvioi.
Malttia kalastaja tarvitsee muutenkin. Hyvät kalapaikat oppii vasta parissa vuodessa.
– Ei se ole niin yksinkertaista, että lähdetään vain järvelle ja aletaan nostaa kalaa, Kämppi muistuttaa.
Järvissä on eroja, samoin kalojen käyttäytymisessä. Työtä helpottavat nykyisin kaikuluotaimet. Niiden avulla näkee, missä saalis liikkuu.
– Hukkatyötä ei tule enää niin paljon. Mutta kyllä tässä vaaditaan hyvää kuntoa edelleen. Nuotanveto yksin on raskasta.
Kämppiä huolestuttaa ammattikuntansa kohtalo. Kalastajien keski-ikä on korkea.
– Vanhoilla kalastajilla on valtavasti kokemusperäistä tietoa, joka pitäisi saada siirrettyä eteenpäin. Nuorten kalastajien olisi hyvä kulkea muutama vuosi vanhojen kanssa, jotta he oppisivat työn niksit ja sen, mistä sitä kalaa saa.
Vapaa-aikaa kalastajalla ei ole paljon. Kämpillä on kuitenkin yllättävä tapa rentoutua.
– Lähden kalaan! Ei se tunnu raskaalta, kun ei ole mitään paineita saaliista.
Kämppiä on onnistanut huvikalastuksessakin.
– Pari vuotta sitten sain Suonteesta 8,4-kiloisen taimenen. Se oli komea, oikea väkäleuka. Kotkasta Suomenlahdelta olen myös nostellut 12-kiloisia merilohia.
Mutta ovatko nämä niitä kuuluisia kalajuttuja?
– Eivät ole, Kämppi naurahtaa ja näyttää todisteeksi pari valokuvaa. Kummassakin on mies ja iso kala.
Kalaa nähdään kalamiehen ruokapöydässäkin joka viikko.
– Tykkään esimerkiksi neulamuikuista ja ahvenfileestä. Särkikin on hyvä suolakala ja aivan liian aliarvostettu. En minä taida koskaan kalaan kyllästyä.
Antti Pulkkinen
Hirvensalmi
