Armo näkyy arkipäivässäkin

.. :

Armo ja laupeus ovat Lintulan luostarin nunna Kristodulin mieliaiheita. Hän on perehtynyt syvällisesti käsitteiden historiaan, ja näkee molempien ilmenevän päivittäisessä arkielämässäkin.

Kristodulin mielestä nykyaika ei ole niin armotonta, kuin mitä kuvittelemme tai mitä uutiset antavat ymmärtää. Päinvastoin.

– Ihanteet on tiedostettu ja niitä kohti pyritään. Ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen näkyy nyt paremmin esimerkiksi mielenterveyspotilaiden hoidossa ja lastenkasvatuksessa. Palattuani Kreikasta hämmästelin sitäkin, miten palvelu on muuttunut kohteliaammaksi.

Armo ymmärretään evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pohjimmiltaan samoin. Laupeus on laupeutta, mutta armo tarkoittaa alkutekstien mukaan armovoimaa, jonka saamiseen tarvitaan uskosta todistavia tekoja.

Kristodulin mukaan elämä on nyt armollisempaa kuin esimerkiksi hänen lapsuudessaan.

– Eri asia on sitten juurettomuus ja tarkoituksettomuus. Jos ei ihmisellä ole ulottuvuutta ajallisen ulkopuolelle, hänellä on aina perimmäinen turvattomuuden tunne.

NNKY:n kuukausikokouksessa torstaina Mikkelissä vieraillut Kristoduli on hyvin suosittu luennoitsija. Erityisesti syksyisin hän kiertää puhujamatkoilla Lintulan igumenia Marinan siunaamana. Pyynnöistä on vaikea kieltäytyä, sillä luennoimalla Kristoduli kokee myös tekevänsä itäistä traditiota tunnetuksi.

– Ehkä minuun on tarttunut jotain kreikkalaisuudesta, koska en jännitä puhumista, hän arvelee.

Luentojen lisäksi Kristodulin kuuliaisuustehtäviin kuuluu laaja kirjallinen tuotanto. Hän on julkaissut viisi kirjaa luentojensa pohjalta ja tekee ahkerasti käännöstyötä.

Laajin käännös on Filokalia, ortodoksielämän kilvoittelun peruskirja vuosilta 300–-1400. Viisiosaisen, yli tuhatsivuisen kokoelman kääntäminen vei muiden kuuliaisuustehtävien ohessa liki 25 vuotta.

– Filokalia on alunperin munkkien kirjoittama rukoilun oppikirja munkeille. Se käsittelee kristillistä meditaatiota, kuten sitä, mitkä hengelliset tilat ovat terveitä ja miten jumalan armo toimii.

Nunna Kristodulin kiinnostus uskonasioihin oli virinnyt jo varhain koulun uskontotunneilla, pastori Kalevi Toiviaisen johdolla, josta sittemmin tuli Mikkelin hiippakunnan piispa. Ortodoksiseen kirkkoon hän tutustui sattumalta, kävellessään vielä Anna-Leena Lampena Kuopion katuja.

– Kävelin pakkasessa, kun huomasin ortodoksikirkon oven olevan raollaan. Kurkistin sisään ja tunsin heti tulleeni kotiin. Katsellessani siellä rukoilevia ihmisiä tajusin, että näinhän on aina rukoiltu.

Rakkaus jumalanpalveluksiin vei hänet kesällä talkoolaiseksi Valamon luostariin, missä luostarikutsumus syttyi niin voimakkaana, ettei se jättänyt vaihtoehtoja.

Lammen vanhemmat kääntyivät arkkipiispa Paavalin puoleen, jotta tämä puhuisi tyttärelle järkeä.

Mutta Paavalipa tuki ja kannusti Lampea toteuttamaan kutsumustaan, ja järjesti sittemmin tälle pääsyn Bytouman luostariin Keski-Kreikkaan.

Kristoduli on juuri saanut valmiiksi arkkipiispa Paavalin elämäkerran, joka ilmestyy kesäkuussa. Vuosina 1914–1988 elänyt Paavali, siviilinimeltään Yrjö Olmari, oli Kristodulille hengellinen isä ja tuki.

– Hänestä loisti valo. Pyhittynyt, puhdassydäminen, lempeä ihminen, joka rakasti jumalanpalveluksia ja teki valtavasti työtä. Lisäksi hän oli erinomainen kirkkomuusikko, kuvailee Kristoduli.

Nyt Kristoduli jatkaa pyhien ihmisten elämäkertasarjan käännöstyötä kreikasta. Lisäksi hän on ajatellut kirjoittaa kirjan hengellisestä äidistään, igumenia Eufimiasta, jonka kuuliaisuussisarena hän eli Kreikassa 12 vuotta.

– Jos Paavali on ollut elämässäni valo, niin Eufimia oli tuli!

Kaisa Parta

SqlXml execution failed. ORA-00936: puuttuva lauseke

Error processing SSI file