Lehtokotilo on Etelä-Savossa vieras laji. Tämä löytyi Savonlinnan keskustasta Savontien yläpuolelta.
Lehtokotilo rynnäköi sade kesänä
13.10. 08:36
Rits-rats kuului jalan alta. Ei niitä pitänyt sentään Talvisalossa eikä muualla Savonlinnan keskustassa olla. Tämä se vielä puuttui.
Roskaamista, aukkohakkuita, puutavaran, maa-ainesten ja louhintajätteen varastointia, ohitustien ja jättihallin uhkaa ja muuta nakertamista on Savonlinnan kaupunkikeitaassa riittänyt.
Se oli hautausmaan alapuolisella raitilla lähellä Savonkatua. Yhdellä silmäyksellä puoli tusinaa otusta. Ja Heikinpohjan puolella, Kotilahden päiväkodin vastapäätä oli jalkakäytävällä eläviä ja kuolleita kymmenittäin. Löytyi niitä ylempääkin yliopistonmäen juurelta.
Onneksi ei hautausmaan pohjoispuolelta ainakaan vielä.
Mertalasta entisen kauppapuutarhan paikalta löysin lehtokotiloita neljä vuotta sitten. Sain silloin vihjeen kuuluisammista otuksista, joita iltapäivälehdet kutsuvat tappajaetanoiksi. Etelä-Savon ensimmäiset espanjansiruetanat olivat tulleet Mertalaan ulkomaankasvien mukana varmaan jo vuosia aiemmin munina tai nuorina yksilöinä.
Lehtokotilo, Arianta arbustorum, on kuin oikein kaunis etana, jolla on mökki selässä.
Toisin kuin espanjansiruetana, lehtokotilo on Suomessa luonnonvarainen laji, mutta vain kapealla rannikkovyöhykkeellä Viipurista Tornioon. Muualle sen on levittänyt ja riesaksi muuttanut ihminen.
Vetäytyvä meri jätti kyllä lehtokotiloita myös Oulujärven pohjoispuolelle Paltamon Kivesvaaran kaltaisille korkeille paikoille, kun mannerjää suli ja maa kohosi. Tervola taitaa olla pohjoisin paikka. Sitten niitä on vasta Kilpisjärvellä Atlantin lahjana.
Mutta Kivesvaarallakin tämä nilviäinen kantaa mökkiään lehdoissa kenenkään huomaamatta ja ketään häiritsemättä. Kesällä se vähän kiertelee ja palaa talvehtimaan entisille paikoilleen, missä maaperä on riittävän pehmeä kaivautumiseen.
Ilman lapiota lehtokotilo saattaa itsensä talvilepoon muutaman sentin syvyyteen ja vieläpä peittelee itsensä. Kaiken tämän tietää kertoa kokenut nilviäistutkija Ilmari Valovirta.
Nyt lehtokotiloita on ollut ensimmäistä kertaa vaivaksi asti esimerkiksi Varkaudessa ja Outokummussa. Kylmänä sadekesänä ne ovat lisääntyneet hurjasti ja monissa kaupungeissa ylittäneet rajan, jossa ne huomataan. Puutarhoissa niille on kelvannut kaikki.
Sisämaahan lehtokotilot tulevat ulkomaisten kasvien mukana. Kauppapuutarhoista ne saattavat lähteä lähiympäristöön oma-aloitteisestikin. Valovirran havaintojen mukaan matkanopeus voi olla viisitoista metriä per yö.
Mutta ihminen ojentaa auttavan kätensä ja istuttaa eksotiikkaa pihoihinsa. Lehtokotilot tulevat kaupanpäällisinä.
Rakentaminen vauhdittaa lehtokotilon ekspansiota. Kun maata kuoritaan, siirrellään, varastoidaan ja taas siirrellään, nilviäiset kulkevat mukana, olipa lopullinen määränpää sitten tienpenger, puutarha, puisto tai vaikka uimaranta kuten Helsingissä kävi erään etanalajin kanssa.
Nilviäisiin kuuluvaa tuontitavaraa on ollut vaikea saada tuhoeläinten kategoriaan. Mutta espanjansiruetanan torjunnasta on nyt viranomaisilla vihdoin jotakin vastuuta. Siinäkin ollaan pahasti myöhässä. Valovirta huomauttaa, että ensimmäiset sisämaahavainnot tehtiin Suomessa vuonna 1994, Ruotsissa 20 vuotta aiemmin.
Nyt espanjansiruetanaa on jo haitaksi asti puolessa tuhannessa paikassa. Neljä vuotta sitten pohjoisimmat löytöpaikat olivat Kuopio, Lapua ja Alajärvi, tänä kesänä Juuka, Kajaani ja Kiiminki.
Valovirta kutsuttiin hiljattain Savonlinnaan espanjansiruetanan takia. Täällä on päätetty upottaa Mertalan nilviäismaa puolen metrin syvyyteen. Siinä menevät saman tien myös lehtokotilot eivätkä siltä tontilta enää leviä.
Lehtokotiloita on kuulemma ollut joissakin Heikinpohjan pihoissa ehkä viitisen vuotta. Kosteus vain teki tästä kesästä merkkipaalun kuten se teki espanjansiruetanan runsastumisessa vuosina 2004, 2000 ja 1994.
Valovirran mukaan lehtokotilot ovat voineet lähteä leviämään alueella yhtä hyvin Heikinpohjan omakotipihoista kuin Talvisalon hautausmaaltakin. Multaa, kukkia, kukkasipuleita, pensaita ja kaikkea mahdollista on ostettu ja tuotu. Aluetta halkova kaupungin pääväylä ei ole kotiloille este.
Entä torjunta?
Puutarhat puhtaiksi. Ruoho lyhyeksi, ei kuoppia eikä avokomposteja. Raadot haudattava syvälle maahan, etteivät ne jää elävien kotiloiden ravinnoksi. Kotiloita voi houkutella esimerkiksi kosteilla levyillä, joiden alle ne kerääntyvät. Sitten vaan ämpäriin ja kuumaa vettä päälle.
Myynnissä on myös etanoiden loisia, sukkulamatoja, joiden tehosta lehtokotiloihin ei kuitenkaan ole tietoa.
Pertti Martiskainen
