Märkyys ja pimeys vasta alkusoittoa
08.12. 10:25 | Päivitetty 08.12. 10:26
Valkeita jouluja yhä harvemmin. Vesisadetta talvipäivät pitkät, sohjoa, liejua, sumua, pimeyttä, myrskyä, talvitulvia, vettä kellareissa ja jopa asunnoissa.
Tähän on tottuminen. Toki tulee välillä sellainenkin talvi, että vanhan mieleen tulvahtaa muisto lapsuuden rekiretkestä.
Talven menettäminen on tuskin pahinta, mikä Pohjolankin asukkailla on edessään. Pahimman torjumiseksi pitää tehdä paljon ja nopeasti. Vielä enemmän pitää jättää tekemättä.
Miltä kuulostaa mahdollisuus, että Pohjolan havumetsät voivat kadota laajoilta alueilta helteiden ja kuivuusjaksojen, metsäpalojen, tuholaisten ja kasvitautien kourissa? Noissa oloissa mäntyankeroinen olisi lopullinen niitti.
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi ilmastonmuutostutkimuksia neljännen kerran viime vuonna. Mukaan ehti vielä vuoden 2006 tuotanto. Sen jälkeen valmistuneiden tutkimusten tuloksista olemme lukeneet uutisia otsa rypyssä. Useimmat ovat koskeneet arktisten alueiden nopeaa lämpenemistä ja jäätiköiden sulamista.
WWF julkaisi lokakuussa koontiraportin, jonka otsikossa olivat sanat nopeammin, voimakkaammin, pikemmin. Verrataan havaintoja ennusteisiin.
Tiede on itseään korjaava prosessi, joka lähestyy totuutta vaan ei saavuta sitä. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole mielipidekysymys vaan jo kauan sitten tunnettua fysiikkaa, ja asiantuntijoita itse ilmiössä ovat meteorologit. Tieteellinen keskustelu koskee yksityiskohtia ja seurauksia.
– Uusin tutkimus ei ole välttämättä paras. Täytyy käydä jonkin aikaa kriittistä keskustelua, jotta nähdään, jääkö tulos elämään, sanoo erikoistutkija Ari Venäläinen Ilmatieteen laitoksesta.
Esimerkkinä hän mainitsee vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen olisi jo hidastanut Pohjois-Atlantin kiertoliikettä. Se liike tuo etelästä lämmintä vettä.
Uutinen hätkähdytti, sillä viime jääkauden lopulla, ilmaston lämmetessä, jäätiköiden sulamisvedet hidastivat tai pysäyttivät kiertoliikkeen ja aiheuttivat äkillisen kylmenemisen.
Vuoden 2005 uutinen osoitettiin sittemmin ennenaikaiseksi. Tarkastelujakso oli liian lyhyt, kyse oli vielä luonnollisesta vaihtelusta.
Silti Pohjois-Atlantin kiertoliikkeen hidastuminen tällä vuosisadalla on hyvin todennäköistä. Mutta siitä huolimatta lämpötilojen ennustetaan nousevan myös Pohjois-Atlantilla. Kasvihuonekaasut voittavat.
IPCC:n arviointiraportteja on pidettävä luotettavimpina lähteinä, koska yksittäiset tutkimukset ovat käyneet niissä läpi tiedeyhteisön tarkan seulan.
Mutta jotkut uudet mittaukset hätkähdyttävät Venäläistäkin. Pahimman kasvihuonekaasun hiilidioksidin päästöt ovat kasvaneet viime vuosina nopeammin kuin vaihtoehtoisista skenaarioista pahimmissakaan on ennustettu. Viime vuosi oli ennätysvuosi.
Maapallon keskilämpötilojen todellinen nousu on aivan tehtyjen ennusteiden ylärajoilla, mutta merenpinta on noussut ennakoitua selvästi nopeammin.
Epävarmuuksista huolimatta ilmastomalleilla on kyetty ennustamaan meneillään oleva muutos varsin hyvin. Jo vuonna 1990 IPCC ennakoi voimakasta lämpenemistä arktisilla alueilla. Sen perusteella olisi voitu ennakoida merijään hupeneminen, joka on jo nähtävissä.
Vanhasen hallitukselle tehtiin selvitys ilmastonmuutoksen äärimmäisten ilmiöiden mahdollisuudesta ja vaikutuksista. Ari Venäläinen oli yksi kahdeksasta kirjoittajasta. Muutos ei välttämättä etenekään tasaisesti vaan kenties nykäyksittäin, kynnysarvojen tai käännepisteiden kautta.
Lämpeneminen voi käynnistää palauteilmiöitä ja alkaa ruokkia itseään. Yksi sellainen ilmiö on jäiden väheneminen Pohjoisella Jäämerellä. Sen vauhti oli vuodesta 1978 lähtien kolme prosenttia vuosikymmenessä, mutta on kiihtymässä. Hupeneminen etenee vuosikymmeniä ennusteiden edellä.
Sula meri imee enemmän auringon säteilyä kuin jää ja kiihdyttää lämpenemistä edelleen. Kesäjäät ovat huvenneet enemmän ja voivat raportin mukaan kadota kokonaan jo lähivuosikymmeninä.
Kun vesi on kesän jäljiltä entistä lämpimämpää, jäänmuodostus vaikeutuu talvella. Ja kun jäät jäävät talvella ohuemmiksi, ne sulavat kesällä helpommin.
Tuhot kohdistuvat ensiksi alkuperäiskansoihin, jääkarhuihin, hylkeisiin, mursuihin ja lintuihin. Kaikenlaisen liikenteen helpottuminen alueella tuhoaa luontoa entisestään. Pohjoisten luonnonvarojen kilparyöstö kiihtyy, öljytuhojen ja jopa sodan vaara kasvaa.
Useimpien ääri-ilmiöiden todennäköisyyttä on toistaiseksi pidetty pienenä. Niitä ei silti vähätellä, koska niiden seuraukset voivat olla totaalisen katastrofaaliset.
Ihmisten ja yhteiskuntien tekoja ja niiden vaikutuksia on vaikea arvata etukäteen. Ekologiset prosessit ja luonnon sopeutumiskyky ovat tarpeeksi monimutkaisia kuvattaviksi, saati ennakoitaviksi.
Varmaa on se, että mitä kauemmin vitkuttelemme ja mitä lämpimämmäksi päästämme maapallon, sitä varmemmin kynnykset ylittyvät ja sitä suuremmaksi ääri-ilmiöiden riski kasvaa.
Grönlannin mannerjäätikön sulaminen kokonaan on arvioitu mahdolliseksi, jos maapallon keskilämpötila kohoaa nykyisestä 1–2 astetta. Länsi-Antarktiksen sulaminen vaatisi 3–5 asteen nousun. Kummankin sulaminen kestää todennäköisesti vähintään satoja vuosia, mutta nopeampaakaan aikataulua ei voi sulkea pois laskuista.
Grönlannin paljastuminen nostaisi merenpintaa seitsemän metriä ja Länsi-Antarktiksen viisi metriä. Maailman suurimmat kaupungit katoaisivat jo paljon vähemmästä.
Tämän kirjoittaa tosin uskoo, että yhteiskunnat romahtaisivat jo ennen sitä taisteluun ruoasta, juomavedestä ja lääkkeistä.
Pertti Martiskainen
