Lepo kuuluu maratonharjoitteluun oleellisesti. Sini Ventelä on joutunut opettelemaan paikallaan olemista pienten jalkavaivojen vuoksi.
Enää pari kuukautta unelmaan
26.03. 16:30
– Älä nyt kirjoita pelkästään sairauskertomusta, ei tämä harjoittelu ainoastaan sairastamista ole, Sini Ventelä parahtaa haastattelun aluksi.
Nuorella maratonharjoittelijalla oli edellisenkin haastattelun aikana nilkkavamma paranneltavanaan, nyt vuorostaan akillesjänne on kipeä.
Niinhän se usein menee. Kun harjoitustunteja ja -kilometrejä kertyy aina vain enemmän, on loukkaantumisriskikin hieman suurempi.
Kaikilla maratoonareilla on harjoittelukaudella kuitenkin omat ylä- ja alamäkensä, liittyivät ne sitten fyysiseen kuormitukseen tai treeni-innon ylläpitämiseen.
Ventelä aloitti ohjatun maratonharjoittelun syksyllä ja nyt matkaa tavoitteeseen on enää pari kuukautta.
– Mitä enemmän harjoittelee, sitä haastellisemmaksi koko matkan juokseminen muuttuu.
– Jotenkin sitä matkaa kunnioittaa aivan eri tavalla nyt, kuin ennen harjoittelun aloittamista, Ventelä pohdiskelee.
Pitkiä, parin tunnin mittaisia juoksulenkkejä on nyt takana kymmeniä ja uskoa omiin kykyihin koetellaan säännöllisesti.
– Joskus tuntuu, etten mitenkään jaksa juosta koko maratonia. Mutta silloin, kun juoksu kulkee ja lenkillä tuntuu kaikki hyvältä, usko omiin voimiin lisääntyy.
Syksyn kuntotestin jälkeen Ventelä asetti itselleen tavoitteeksi noin neljän ja puolen tunnin ajan. Se tarkoittaisi, että koko maraton pitäisi juosta noin 10 kilometrin tuntinopeudella.
– Harjoittelun myötä olen päättänyt, että tärkeintä olisi päästä maaliin. Ajalla ei vielä ole väliä.
Ventelä on ensimmäisen maratonin toukokuussa juostessaan vasta 18-vuotias, joten iän puolesta edessä voi olla vielä lukuisia kuningasmatkoja. Omaa aikaansa voi siis vielä parantaa moneen kertaan.
Karoliina Helander
