Hanna-Kaisa Lähde muistelee nuoruuden paineita löytää helluntaiheila. Nyt paineita ei enää ole eikä aikaakaan. Tämäkin päivä kuluu töissä.
Helluntai ehkä heilatta
30.05. 15:29
Hanna-Kaisa Lähteen, 34, suusta pulppuaa puhetta virtanaan. Voi hyvin kuvitella, että häneltä onnistuu itku ja nauru saman lauseen aikana, ja vaikka isossa joukossa kaikki puhuisivat suomea, pystyisi hän käymään samanaikaisesti seitsemää eri keskustelua. Sellainen onnistuu vain pesunkestävältä karjalaiselta.
Helluntai on suomalaisessa kulttuurissa kiusallinen muistutus pariutumisen paineesta.
– Nuorena oli pakko löytää joku pussauskaveri, muuten kesä oli ihan pihalla. Seuraavalla viikolla oli kiva katsoa saldoa, kuka oli ollut kenenkin heila, Lähde kertoo.
Entä millainen olisi hyvä heila?
– Huumorintajuinen, jalat maassa oleva ja sellainen, ettei se pyri heti jalkoihin pyörimään. Heila ei saa myöskään olla mustasukkainen koko yhteiskunnalle, joka vie suurimman osan ajastani.
Lähde on toiminut tämän vuotta Parikkalaan avatussa 80-paikkaisessa turvapaikkaa hakevien nuorten tukiasumisyksikössä.
– Otin Helsingistä virkavapaata ja lähtiessäni Parikkalaan työkaverit sanoivat, että maalle on näköjään muutettava, vaikkei heilaa maalta löytynytkään.
Lähde oli viime vuonna Maajussille morsian -sarjassa ja etsi Lapista Aslakin kanssa yhteistä säveltä. Sävel soi liiankin samankaltaisesti, joten suhde jäi ystävyysasteelle.
Lue lisää sunnuntain lehdestä.
